Tänään tänne ehkä tarvittaisiin niitä kuumeen- ja verenpaineenmittareita, pakkopaitoja ja sammutuspeitteitä.. Nimittäin, vaikka on tiistai, ja vaikka ratikka oli täynnä tekopirteitä koululaisia, vaikka kyydissäni metroasemalle matkannut aamuäreä tyttäreni näytti siltä että voisi vaikka tappaa minut ja ennenkaikkea vaikka minua ottaa kupoliin se, että Annika Bengtzonin mies pettää sitä, niin huomaan vähän väliä hymyileväni itsekseni. Jopa ratikassa tein sitä.
Olen siis varmaan jotenkin vakavasti vinksahtanut ja täyttä ymmärrystä vailla.
Asuukos kukaan tätä lukeva itäisen periferian suunnalla? Kas kun lauantai-iltana tapahtui siellä jotain, mutten tiedä mitä.
Olin jo painunut petiin sen viikonloppuisen eto-olon takia, kello oli jotain 23 tietämillä. Sitten ulkoa alkoi kuulua ammuntaa. Siis ei lehmien, vaikka niitäkin periferiassa mylvii, vaan ammuskelua, pyssyllä.
Ehkä noin kymmenkunta kertaa paukkui ja hetken päästä alkoi hälytysajoneuvot huutamaan. Minä soitin kahdelle ulkoilevalle jälkeläiselleni ja noudin heidät autolla kotiin. Vaikken mielestäni mikään hysteerikko olekaan, niin jättäisittekö te lapsenne taisteluareenalle tuleen makaamaan?
Mieheni "rauhoitteli" minua kertomalla, että hänen mielestään ääni tuli haulikosta (oh mikä "helpotus", ei sentään pistooli) , ja voihan olla että joku avasi sorsastuskautta Vartiokylän lahdella, joka on lähellä. Ja ettei hälytysajoneuvot liity tapaukseen mitenkään. Mutta silti, valistakaa nyt uteliasta tätiä jos vain mitään tiedätte asiasta.
Katsoin eilen suurin toivein telkusta Autismidokkarin. Asia kiinnostaa minua. En kyllä tullut hullua viisaammaksi ohjelmasta. Ensin pöytään lyödään täysin faktana että kyllä, kolmoisrokotteen ja autismin yhteys on ilmiselvä. Sitten tulee toinen setä, ja lyö pöytään vielä faktemman, ettei näillä kahdella ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Sama homma suolistojuttujen kanssa, tuhkarokkovirusten kanssa, kaikkee niinku muka on, ja sit ei kuitenkaan ja loppujenlopuksi tälläinen maallikko ihmispolo olikin jo ihan tyyten sekaisin.
Tietenkin asioissa on montaa eri näkökulmaa, yksi tutkii kalanpäätä ja toinen kalanpyrstöä. Loppujenlopuksi kukaan ei taida tietää, mitä kalan keskiosassa tapahtuu.
MPR-rokotteella ja autismilla on myös ajallinen yhteys, usein autismi puhkeaa puolentoista vuoden kieppeillä, eli samoihin aikoihin kuin kys. rokote tyypillisesti annetaan. Jäätelö ja hukkumiskuolemat -tyyppinen yhteys, siis.
Toivoisi, että dokkaroitsijat siirtyisivät jo mielenkiintoisempiin aiheisiin :-)
Hyvä minun on ehkä sanoa, koska minun poikani autistisuus on selvä pyy ollut heti alusta pitäen (nyt kun älyää tarkastella tästä näkökulmasta). En kaipaa mitään syntipukkeja rokotemaailmasta.
P.S. Meidän piti katsoa sama dokkari, mutta emme ehtineet, koska oli kapulaharjoitukset. Ilmeisesti huomenna tulee töllöstä myös jotain aiheeseen liittyvää? Vaiko eikö?
Rytmis, huomenna tulee aiheesta tositapahtumiin perustuva leffa, joka ei vaikuta lupaavalta. Taidanpa jättää väliin... Tähän mennessä kaikki autismia enempi vähempi kuvaavat elokuvat ovat tökkineet meikäläistä suoraan tuubaan, etenkin autistilasten kuvauksen takia. Tässä tuntuu olevan vielä haiskahtava sankariäiti-teema mukana.
Ja joo, kyllä se alkuperäinen äijä väittää vieläkin ja yhäkin että yhteys on.
Totuuden torvisoittokunta. Olette väärässä, joka äijä. Kauran (joka lienee ei hänen ihan oikea nimensä) rettelöinti tässä kommenttilootassa on erittäin toivottavaa, jopa suotavaa ja miltei pakollista. Ettekö te, hyvä torvisoittokunta tajua, että Kauran rettelöinti on tämän kommenttilootan viihtyvyyden yksi syy. Niin, että taidatte olla joku Retuperän WPK.
Rytmiryhmä, me täällä Pelastusarmeijan rumpupataljoonassa päräytämme patarumpua aina kahdesti kun viljatuotteet ja anonyymit riehuvat. Pelastuksen merkiksi.
Huomenna tulee joku lehva, joka kertoo autismista. Sademies se ei ole. Pitänee katsoa se, muistuttakaa että irrottaudun laajakaistan suulta erästä Kukkista oottamasta. Muistakaakin muistuttaa, tai multa tulee hermot!
Eli siis, ei tarvikkaan muistuttaa, josse kerta on joku ihan huono.
Dokkari oli mielenkiintoinen, lähinnä juuri sen vanhempien epätoivoisen syyn etsinnän takia surullinen. Rokotusväli-kuvitusfilmit oli kauheita.
En aio katsoa sitä leffaa, perustuu ilmeisesti tuossa dokkarissakin haastateltuun äitiin, siihen joka edelleen uskoi MPR:n ja autismin yhteyteen.
Torvis, sinä se oot sit niin söpö :)
Helen- uuh oikein korvissani kumajaa pelastuksen rummun pelastava saundi.. oooh..
Mä harrastin esiteininä samaa kuin sun melkein kolmevuotias. Eli- joko mä olen ollut harvinaisen lapsellinen, tai vastaavasti sun lapsi on harvinaisen esiteinikäs.
Mä aattelin, että ehkä mä sittenkin katon sen leffan. Muistuttakaa siis! Pitäähän mulla joku puheenaihe olla täällä. Muuten jään ihan sanattomaksi, ja sekös se vasta kaikkea maailmaa harmittaisikin ihan kynpillä;))
Minulta jäi väliin niin autismidokkari, kuin leffakin. Luotan korkeimman tuntemani autismiasiantuntijan antamaan arvioon. (Vähänks sua on vaikeeta tunnistaa, Kaura, kun kätkeydyt noiden nimimerkkien taakse!)
mieleeni on erityisesti syöpynyt kohta, jossa annika ja monet muut toimittajat haastattelivat jotain kuuluisuutta sateisessa säässä, ja kaikkien muiden kuulakynät valuivat paperilla mutta annikapa oli älynnyt ottaa mukaan vedenkestävän tussin. joopa joo ...
lisäksi marklund tuo vähän turhan usein esiin sitä, miten isot tissit annikalla on. oletteko muut huomanneet?
(ehkä olen vain kateellinen. minä olisin kumminkin ollut sitä kuulisporukkaa. eikä kukaan kehu mun tissejäkään monta kertaa päivässä.)
Taisin tehdä virheen, kun luin Marklundin kaksi fiktiivistä teosta ensin, jossa ei mainittu sanallakaan isotissi-Annikaa. Ne kirjat oli hyviä, mutta nämä perusmarklundit ovat vähän puuduttavia, juurikin tämän Annikan samanaikaisen besserwisseriyden ja uusavuttomuuden ja isojen tissien takia. Mut ennemmin Marklundia metrossa kuin jänistä pakkasella, sanoisi Pepe.