Moi taas,
helkkari että mulla menee hermo itseni kanssa. Vaikka minkäs teet...
Useimmat teistä tietänevätkin jo vanhastaan, että ei tuu kesää ilman että joku raajoistani saa ylleen jonkun huikaisevan värisen lasikuitukääreen. Niin ei nytkään.
Ja taas kerran kärsin vammasta, joka on syntynyt "ilman suurenergistä vammantuottamusta" tai jotain sinnepäin, vaan ihan itekseni olen vammautunut.
Kaikki alkoi jo, no en nyt musita mutta ehkä vuosi-pari sitten. Nilkkani turposi ja siinä epäiltiin veritulppaa, mutta sitä siinä ei onneksi ollut. Todettiin että löysät nivelsiteet ovat, ja oo ny varovainen ja koita elää sen kanssa ja moro.
No elänyt olen ja koittanut elää ja varonut olen sen mitä olen muistanut. Viime viikonloppuna jalka oli tapansa mukaan turvoksissa, mutta nyt bonuksena oli kosketusarkuus, värimuutokset ja sellainen pinkeänkiiltävä turvotus. Hirveän näköinen ja ennenkaikkea hirveän tuntuma, peittokin jalan päällä sattui.
Lääkärissä kuvattiin, ultrattiin, otettiin punkkikoe (ettei oo kyse punkinpuremasta siis) jne.
Lopputulos: jalassani on ollut ilmeisesti jo tuosta veritulppaepäilystä saakka rasitusmurtuma, joka ei ole parantunut. Epäparantunut murtuma on kalvanut luukalvoon tulehduksen, ja ilmeisesti siitä tämä em. väri- ja muodonmuutos johtui. Tai jotain tälläistä..
Sääri ja nilkka ovat aivan saatanallisen kipeät heti kun särkylääkkeen vaikutus lakkaa. Nukkuminen on ollut vähän sitä sun tätä. En voi käyttää kuin verkkareita, ja niidenkin pitää olla tarpeeksi isot että ne mahtuvat tämän kaivospölkyn päälle.
Haluan julkituoda tähän nyt hoitotestamentin: jos joskus saan jonkun kovemman luokan murtuman jalkaani, niin vaivuttakaa minut sen paranemisen ajaksi vaikka koomaan. Tässä on vain pieni rasitusmurtuma ja silti teen aina välillä pienimuotoista kuoloa.
Hyvää juhannusta kaikille! Minä en mene saunaan, enkä uimaan, joten huhut mahdollisesta hukkumiskuolostani ovat sitten vain huhuja :)
Pikaista paranemista ja kestämistä Elmalle!
Voimäh
Olen muuten se stalkkeri-täti tuolta aiemmasta kommenttilootasta. Hitsi, olen katunut sitä kommenttia, sehän vaikutti siltä, että olisin hiukan outo...
Anteeks. Enkä kuitenkaan kehtais tulla esittäytymään, että olen niinkuin en oliskaan, kuten tähänkin saakka.
Koita nyt se yksi kinttus saada paranemaan, rapsuttele vaikka jotain karvakorvaa, se auttaa ihan varmasti.
Orja toivottaa jussia. Ja paranemista.
Ja tässä samassa tulikin mieleen, näin sen maailman kamalimman näyn torstaina. Rautatieasemalla. Siis TORSTAINA eli kesäkuun 18. päivä! Olen vieläkin shokissa, siellä käveli lanteet keinuen julmetuissa korkokengissä TOPPATAKKINEN nainen! SIIS TOPPATAKKINEN! Likeltä piti etten kiljaissut perään "mitä elmakin susta nyt ajattelisi". Sen sijaan peitin lasten silmät ja katselin itsekin toiseen suuntaan. Kamalaa oli. Yök!
Stjtr, oon välillä kyllä samaa mieltä. Tosin silloin kun synnyin, oli ne kipsit niitä isoja kalkkijuttuja, niin että oisin nyt kyllä melkonen kalkkis. Kalkkiksempi kuin nyt lasikuituaikoina. Eli siis näköjään harvemmin voi voittaa! ;)
Kata P., kiitos paljon. Koetellaan vaan ei hyljätä! Surkuhupaisinta tässä on se, että kun etsin netistä kuvauksia tähän diagnoosiini, niin hemmetti, aika moni osuma tuli tänne omaan blogiin, eri vuosille ja eri vammoille.. vitja!
Annalinda, kiitos! Juhannus oli ja meni! Enää ei oo kipuja juurikaan! :)
Puhuri, ja vielä mitä! En saanut susta mitenkään outoa kuvaa, eikä ois outoa vaikka tulisit esittäytymäänkin! Tuletule! Se vaan arveluttaa, että mistä ihmeestä sä oot mut tunnistanut :D Nyt se on liiankin helppoa, jalkani on verhoiltu ihkuun neonvihreään! Yök.
Zepa, kiitos. Ei pitäisi kestää sataa viikkoa. Ehkä vain 99 noin optimistisesti arvioiden ;)
Kutri, no älä muuta sano! Suakeli kun ei voi enää mihinkään luottaa ! Pentele;)
Karvat ja Orja, kiitokset teille! Onneksi on erilainen valikoima kaikenlaista tassua ja karvaa tarjolla kotona meilläkin.
Kyllä tämä tästä siis.. :)
Make, ihme kesävammailija oon, vaikken ees omista kesämopoa! Pelottaa juoda kaksin käsin siideriä, koska varmana saan jonkun käsivamman- esim. rasitusvaurion siitäkin ;)
Irkku, mä kuolin! TOPPATAKKINAINEN! Nyt en kestä, siis en. Onneksi sulla toimi refleksit, ja varjelit lapsia tältä järkyttävältä näyltä. Melkein jo aattelin että sillä oli julmetut korkocroc** Nyt kuolin lopullisesti.. rip mulle!
Polga, kiitos jaksuhalipaitulista! Onneksi et oo samassa tilassa. Mulla on tietenkin silleen onnekasta, että jahka tästä toivun, niin olen terve. Ettei oo siis mitään kroonista... Eli, jaksupaitulit sullekin, Polga! :)
Illike, joo niinhän ne löystyy. Kaikki löystyy, tissitkin osoittaa maahan ja kukkaronnyörit löystyy ja.. no joo :D
Kyl tää siis tosiaankin tästä varmaan kohta joo :)