Otsake on jälleen hakulauseke, jolla blogiini on päädytty.

Viikko sitten, kun oli salarouvien salatapaaminen ja bloggaajien syysseminaari, ihastelin Helenin ihastuttavaa hajuveden tuoksua. Tykkäsin kovin.

Minulla oli tuossa tapaamisessa päälläni musta villatakinreuhka, joka ajelehti milloin missäkin päin, penkeillä, selkänojilla, sylissä, pepun alla..

Kotona tämä jokapaikan reuhka pääsi tuulettumaan ulos, ja siellä se on viikon iloisena heilunut katoksen alla- suojassa sateelta.

Tänään laitoin sen taas päälleni ja tämä tuoksuu ihan Helenille! Helenin ihkulle hajuvedelle. Mulla on ihanaa nyt! Tästä tullee hyvä päivä. Nuuh.

Eilen illalla olin niin väsynyt, että menin kenkä jalassa nukkumaan. Kyllä, toinen susiruma sporttisandaali jäi jalkaan kun kömmin peiton alle. Ihmistä ei onneksi ole kuitenkaan kehitetty nukkumaan susiruma sandaali jalassa, koska heti huomasin että tilanteessa on jotain outoa, ja heitin rumiluksen lattialle murisemaan.

Tämä tapaus ei kuitenkaan ole niin ihmeellinen, miltä se kuulostaa. Tiedätte varmasti miksi. Tietäkää nyt, ettei mun tarvi taas alkaa puhumaan vasemmasta jalastani!

Autoin eilen kuopusta äidinkielen läksyssä. Muistui mieleeni tapaus kun olin itse tokalla luokalla kansakoulussa. Niin, minä olen käynyt kansakoulua. Olen niin wanha.

Opettaja saneli kertomusta, joka piti kirjoittaa vihkoon kaunokirjaimilla. Opettaja kertoi sanelussa myös välimerkit, eli tarina saattoi olla esim. tälläinen: "Matti asuu kerrostalossa isänsä pilkku äitinsä pilkku pikkusiskonsa ja koiransa kanssa piste.

Koulukaverini Elise kirjoitti kuuliaisesti tarinaa vihkoon, niinkuin me kaikki muutkin. Lopputulos: Matti asuu kerrostalossa isänsä hilkku äitinsä hilkku... Se kirjoitti pilkun, eli siis ,-välimerkin asemasta joka kohtaan sanan hilkku.  Kun on itse ollut tälläisen tilannekomiikan aitiopaikalla, niin se todentotta naurattaa vieläkin. Hilkku.

Nykyisin pilkun taitaa korvata melko pitkälti joko sana niinku tai sitten vit*u.

Mut nyt mä niinku meen vit*u tonne. Kivaa perjantaita kaikille.