Heipämoi!

Nyt kun jatkan siis tällä linjattomalla linjalla, niin kirjoitanpa sen kunniaksi teille linjoista!

Niinkuin kaikki minut nähneet tietävät, olen pieni ja pulleva. En siis mikään sellainen armoitettu laardinomi, mutta pulleva. Kasvatin itselleni lähes huomaamattani isot daisarit, ja niiden katveessa sitten pääsi mahakin kasvamaan. Ja tähän ei ole mitään meriselityksiä, sisävesistä nyt puhumattakaan! Sitä se sohvaperunointi vaan teettää.

Kaikki, jotka tietävät esim. Seppälän vaatemitoituksen, tietävät myös ettei niihin teinipinkeisiin kudelmiin  mahdu edes normaalikokoisen ihmisen tissi! Toisesta nyt puhumattakaan. Mutta eipä hätää, onhan melkein joka rättiketjuilla niitä omia läskimallistojaan.

MUTTA PENTELE VIEKÖÖN! Miksi hemmetissä kookkaampien ihmisten ali-arviointi ja suorastaan vittuilu hyväksytään muka-tuttavallisella nimittelyllä? Nämä läskimallistot kun ovat järjestään nimiltään ISOJEN TYTTÖJEN mallistoja, GREAT GIRLS ja silleen. Voi jumasaakeli! Lihavammat ihmiset ovat sellaisia tyttösiä vaan?

Ja ne isojen tyttöjen ja mahtavien tyttöjen ja iso on kaunista tyttöjen - rievut ovat sitäpaitsi ihan kamalia ! Miksei niitä samoja teinipinkeitä malleja vaan voisi myydä skaalalla 34-60 (vai mikä nyt mahtaakaan olla isoin vaatekoko?).  Miksi nämä isojen tyttöjen vaatteet ovat niin kaukana tyttömäisyydestä kuin ikinä voi? Lurexia on ängetty jokaiseen tanttamalliseen riepuun niinku joka saumaan ja käänteeseen, ja riepujen leikkaus on sellainen oikein lihavuutta korostava! Ja ne harvinaisuudet, jossa ei lurex loista, niin ovat sitten sellaisia kashmir-kuvioita jäljitteleviä soputelttoja.  

Tämä on kuulkaa ihan oikeesti suuri vääryys. Siis tämä isompikokoisten naisten tytöttely ja oksomoroonisesti sitten tytöille myytävien vaatteiden tätimäisyys. Tule apuun, Ritke Forrester!

Jouluvalmisteluni edistyvät niin, että ne eivät edisty! Koitan taas lohduttautua ajatuksella, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Tosin, etukuistin kukkalaatikkoon on nyt hankittu hirvittävää tekohavua Tiimarista ja valonäpykät myös. Ne pitäisi vaan vielä asentaa. Että jotain sentään !

Tapasin eilen metrossa naapurintädin. Kummallista, että sekin piti sitten metrossa nähdä, vaikka asutaan noin neljän metrin päässä toisistamme.

Tämä blondinaapuri, blondiuden jokaisessa varsinaisessa merkityksessä, kysyi sitten että "joko se teidän kissa löytyi?". Olin ensin ihan että hä. No, sitten tajusin, että niin tosiaan. Olihan meillä kissa tossa alkukesästä hetken kateissa.

Tuosta tulikin mieleeni, että minusta on aika kummallista se, että joskus sitä kiinnittää johonkin täysin outoon ihmiseen jostain syystä huomiota. Kun sillä voi olla vaikka kiva peppu, hymykuopat silmissä tahi nätti kaulaliina. Sitten tätä ihmistä alkaakin näkemään kaikissa paikoissa! Jopa siinä määrin, että alkaa vainoharhaisena kuvittelemaan että "toi seuraa mua".

Mutta sitten jotain ihmistä, joka asuu ihan lähellä ja asioi samassa periferisessä kauppakeskuksessa, ei vaan nää ikinä vaikka kuinka koittaisi olla silmä kovana ! Tarkoitan tässä nimenomaisessa tapauksessa Leenaa! 

Nyt minua kutsuvat seireenimäisesti klemmarit. En voi vastustaa niiden kutsua.. mentävä siis on.

Kivaa torstaita kaikille:)