En siis lähtenyt kuuggel-gaalaan, mistä kroppani on varmaan huomenna erittäin kiitollinen ja tohkeissaan. Hmm. Miten minusta tuntuu, että mun tohkeissaan oleva keho näyttää varmaankin oudolta..

Seurasin kuukkelointia kotioloissa irkin kautta vähän aikaa ja näin Kalen! Ja Kauran! Siinä sitä oli tarpeeksi kuu-ukkelointia tälläselle raihnaiselle ja väsyneelle tädille.

Olin tänään myös paha paha täti. Menin pahantuulisena ja äreänä kirjakauppaan, ja siellähän sitä oli yks taivaanlahja karjumassa kitapurjeet soikeina. Sellanen ei-edes-ihan-niin-pieni lapsi pomotti äitiään minkä kerkis ja kuulkaa, kun mun mielestä kirjakaupat on vähän sellaisia pyhiä paikkoja, ei siellä oo kiva kuunnella turhanpäiväistä kiljumista sen enempää naisilta, miehiltä kuin lapsiltakaan.

En voinut sille mitään, että suustani vaan tuli lause "älä nyt koko aikaa jaksa karjua" - ja lapsi hiljeni. Seuraavaksi odotin että se äiti alkaa karjumaan mulle, ja kertomaan etten ymmärrä lapsia ja että olen lapsirasisti ja hullu ja ruma ja vankilaan joutaisin. Eikä mitä, äiti kiitteli kun kakru hiljeni. Eli kaikki oli tyytyväisiä, paitsi ehkä se lapsi joka varmaan vihaa tällästä äänenvaimentajatätiä.

Mua väsyttää iltaisin niin, että mulle tulee fyysisesti paha olo. Nytkin velloo mahassa ja päässä niin, että pakko paeta punkkaan rauhoittumaan. Rauhaa vaan kaikille muillekin.