Kerroinko missään vaiheessa viikkoa, että mulla on kiireinen ja kauhea työviikko? Tai tarkennan.. kuinka monta kertaa mahdoin asiasta mainita?

Työläisen on helppo hymyillä kun kaikki on ohi ja harvinaista kyllä, sain jopa kiitosta tekemästäni työstä. Sitä kun ei kovin helpolla tunnu heruvan. Nimittäin- kyllä ihan rehti ja rehellinen kiitos tuntuu kivalta, kun ainakin jollain työläisillä on tapana avata suunsa vain silloin kun joku asia on pielessä.

Mutta niinhän sitä sanotaan, siivojan olemassaolokin huomataan vasta silloin kun siivooja ei ole käynyt. Ööö. En nyt tiedä miten tuo liittyi mihinkään, pointtini taisi mennä käymään jääkaapilla.

Venytin kotiintuloa ohjeiden mukaisesti. Mulla oli auto täällä periferian päässä metroparkkiksella. Luin kirjan loppuun autossa parkkipaikalla :D Sitten vasta kaupan kautta kerien tulin siistiin kotiin.

Huomenna on suuri koitos. Joudun toimittamaan vähän parempien ruoka-ainesten ostamisen. Mulla on miehen sanelema lappu: Osta sitä ja sitä lihaa JOS se maksaa alle sen ja sen. Jos ei maksa, osta sitä JOS se maksaa alle sen... Kolme vaihtoehtoa. Jos kaikki maksaa alle miehen suositushintojen, niin saan itse valita. Olenkin oikea metsuri kaikissa liha-asioissa. Eli en. Mä olen täysin ummikko jossakin lihatiskillä. Jauhelihan kyllä erotan jauhamattomasta, mutta siihen se sitten tasan jääkin.

Nauta ja ulkofile ja possu ja sisäfile ja lapa ja HUOH. Miten nuo voi erottaa, jos ei ole joku teurastamon ylipäällikkö tai lihanleikkaaja?

Mutta nyt.. kroooh..