Nyt tekisi mielen päästää suustani oikein komea liuta erimerkkisiä kirosanoja, ja perään itsesäälin sekaisia huokailuja.

Ei tässä mitään sen dramaattisempaa ole tapahtunut, kuin että eilen illalla mulle tuli taas flunssa! Arvatkaa vaan että ottaako päähän ja aika ankarasti? Kyllä- päähän ottaa- ja vieläpä ihan kirjaimellisesti.

Perheestämme oli kolme kuudesta kipeenä sillon helatorstai-äitienpäivä-aikoina. Nyt me samat kolme ollaan taas kipeinä, perkele. Onkohan nyt niin, että sama tauti oli passiivisena jossain mutkassa venttailemassa aktivoitumista, vai onko vastustuskyky vaan sen ekan taudin myötä niin alentunut, että kaikki lentävät hyppykupat ja sankkerit ja ihan flunssatkin vaan uppoaa kuin veitsi tautiseen ihmiseen?

Noh, mikä ei tapa, siihen ei kuole ja onhan tämä nyt aivan mitätön murheellistuma verrattuna kaikkiin nälkäänäkeviin lapsiin sun muuta, mutta silti hei. Tää on nyt mun henk.koht. tragediani nyt.

Pakko kai tässä kohtaa sitten mainita muutama sana tästä torstaina alkaneesta laihtaristani (tässä kohtaa hei vaan kaikille teille, jotka olette myös laihtarilla o/).

Kesä on aika helppo aika tälläsen hiilarijutun toteuttamiseen, koska meillä ainakin grilli pöhisee pihassa lähes joka päivä. Sitähän voi syödä melkeen samaa kuin muutkin perheessä, eilenkin jätin lautaselta pois vain uudet perunat (läääh), valkokastikkeen (mmmmmhhhhh)  ja salaattikastikkeen. Niin ja kaljan, lasista. Nälkä ei oo ollut kertaakaan, eikä paha olo eikä pää kipeä eikä niinku mitään. Jos tämä on näin helppoa, niin kohta mä oikeasti olen varjo-elma entisestä ja sehän sopii :)

Nyt tämän hiivatin hemmetin helskatin hitsin flunssan takia ei tee mieli syödä yhtään mitään muuta kuin oma pää. Eli retkahtamisia tuskin tullee.