Sain aivan totaalisen hulluuskohtauksen tässä iltasella.

Mieheni, oli taas ah niin aurinkoisella nipotustuulella, ja vihjaili pahaisen akan lailla kuinka "jo viime viikolla luvattiin tuota ja tätä ja sitä ja vielä sitäkin täällä tehdä".

Jumankekka mä inhoon sitä sen passiivimuodossa nipoilua, se ei koskaan osoita nalkutustaan kenellekkään henkilökohtaisesti, vaan meillä asuu se kuuluisa JOKU, jolta pyydetään juttuja. "voisko joku sitä voisko joku tätä".

On taivahan tosi, että koiranköntsäkasat tuolla oman pihan laitamilla on ärsyttäviä, rumia, kamalia ja alkavat pitkässä juoksussa varmasti haisemaankin- ei siinä mitään. Mutta kaikki se aika, mitä se käyttää asiasta nipoiluun, niin se ois itse jo kerännyt ne sataanneljääntoista ja puoleen kertaan!

Tyttösemme sitten sanoi että hän kerää huomenna kaikki koiran jättämät jäljet, niin kakat kuin muunkin töhnän ja tauhkan. Minen jaksanut kattoa tuon äijän norsis-naamaa ja keräsin ja siivosin koko pihan itse. Haravoin ja lakaisin laatatkin ja tyhjensin tuhkikset ja mitä lie.

Kun oikein alkuun pääsin, siivosin sellaisen rospuuttokomeron, josta oisi seuraavaksi seurannut nipotusta. Siellä on tyhjät pullot, ylimääräiset vessa- ja talouspaperisäkit, rullaluistimet, sählymailat ja kaikki koirien ruokasäkit. Varsinainen sekatavarakomero siis, mutta ah niin kauheassa sekamelskassa. Paitsi ei enää!

Pitäisi saada tälläsiä adrenaliinipiikkejä useamminkin, mutta mielummin jostain muusta syystä kun nipoilevan ukon takia. Mutta tulihan tehtyä.