Koska edellisestä postauksestani on jo reilu tunti, niin täällä taas olen.

Teen teille nyt musertavan paljastuksen.

Huomasin äsken, että LÄSSYTIN kissalle! Minä! Minä en ole koskaan lässyttänyt kenellekään- en vauvoille, en eläimille, en seniileille, en dementikoille, en vammaisille, en kännisille... koska kukaan tai mikään ei ole niin ala-arvoinen, että ansaitsisi lässytystä osakseen.

Ja mitä teen minä? LÄSSYTÄN kissalleni. "Voi meidän oma..."- anteeksi en voi toistaa sanojani, koska silloinhan mä lässyttäisin täälläkin.

Ansaitsen tästä hyvästä rangaistuksen. Koska vastustan sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa, ehdotankin nyt seuraavaa: Tulkaa sankoin joukoin tänne ja juottakaa minulle saksalaista halpiskaljaa, jota meillä notkuu kaapit täynnänsä! Voitte itsekin vetää päiväkänät, jos ette koe sitä rangaistuksenomaisena toimenpiteenä.

Samaan syssyyn voitte ihailla aurinkoisella pihallamme luonnon ihmeitä, kuten häntäänsä jahtaavaa koiraa, Bilteman susirumaa lainapeitettä, joka varjelee kaasugrillin hipiää, koiran puoliksi syömiä pehmoleluja, lässytyksestä säikähtäneitä kissoja, hiirenkorvaista koivua.

Mua ihan pelottaa tää mun höperyys. Apuva.