Sorvaamossani oli eilen illalla tapahtunut verkon kaatuminen. Joku kuitukaapeliyhteys (??) matkalla Kaivari- Pitäjänmäki on poikki (??) tai jotain muuta traagista ja poikkinaiseksi se jäikin kun sorvaamosta lähdin kolmelta ulos, täysin turhan työpäivän jälkeen.

Kävellä löntystelin- tai ei!- nyt kun minulla on tämä uusi uljas laihtari niin voimakävelin Rautatieasemalle. Pyöritin voimallisesti peppuani kävellessäni, koska tavanomainen suotarpoja-kävelytyylini on niin eleetöntä, ettei mun takamus varmaan ees tajua että se saa liikuntaa.

Kävin HKL:n toimistossa kertomassa, että kadotin muutama päivä sitten matkakorttini kantaosan, ja hokasin sen vasta kioskilla kun menin siihen uutta aikaa lataamaan. Täti tarkasti henkilöllisyyteni, naputti jotain koneelleen ja sanoi että "joo, se on tuotu tänne 10.5." Niin, että muutama päivä? Noh, kaikki on suhteellista.

Heräsin aamulla ihan intona, tänään se sitten alkoi se laihtari. Digitaalivaaka vaan meinas tehdä heti alkuunsa temput terävät. Siinä on paristo lopussa, ja lukema seilasi 60- 90 kilon välissä villinä ja piti minut huimassa jännityksessä. Onneksi se nyt ei sentään minnekään ysikymppiin asettunut, enkä mä sitä oikeasti toki luullutkaan. En mä ihan niin pyörylä ole.

Njoo, töissä sitten söin mitä söin, eikä mulla mikään nälkä vieläkään ole ja musta kuulkaa tuntuu että housut tippuu kohta jalasta ;)

Mutta kerta mä lupasin eilen muistaakseni jossain sivulausessa, ettei tästä mikään ruokapäiväkirja nyt tule, niin kerron tasan viikon päästä mahdollisen laihtumiseni määrän. Aion siis puntaroida itseni vain kerran viikossa, koska olen niin helposti periksiantavaa sorttia laihduttamisen kanssa, että jos ei heti oo huimia pudotuksia, niin mä lyön hanskat tiskiin ja ryntään namikauppaan. Ja totuushan on, että ei mitään tapahdu päivässä! Eikä ees kahdessakaan. Mä salaa vaan vaihdan kuulumisia mun laihtarikavereitteni Hildan ja Helenin kanssa. (sori, nyt en kykene linkittämään- mutta tuolla kommenttilootassa on linkit jos haluutte käydä kohtalotoveitteni sivuilla).

Mitähän vielä.. Mies tulee kohta kotiin ja sillä on kuulemma tilanne perseestä työrintamalla. Nyt jään jännityksellä odottamaan, että mikäs se sellainen tilanne sitten on. Ei se ainakaan _voi_ olla pahempi kuin mun koko päivän blogipimento!