Olin suunnitellut, että tänään töistä kotiuduttuani siivoaisin yhden vessan, katosta lattiaan ja pöntöstä pyyhekoukkuihin. Ja koska niin pienen tilan siivouksessa ei kauaa nokka tuhisisi, niin suunnitelmiin kuului keittiön kaapistojen uudelleenmodifiointia- noin niinkuin sisältöjensä puolesta.

Vaan mitä tein minä? Ehei, en nukahtanut sohvalle, en alkanut katsomaan Salattujen Elämien uusintoja, en uppoutunut kirjaan, en jumittunut koneelle... Vaan hetken mielijohteesta toteutin erään noin kolme vuotta takaraivossa kyteneen ajatuksen.

Laitoin etupihan uuteen uskoon. Revin juurineen jotain viheliäisiä töyhtöhyyppäkasveja ehkä kymmenkunta. Pistolapiota käytin vipuvartena, kun allit lepattaen revin hyypiöitä maasta, noin Kiinaan saakka ylettyvine juurineen.

Se töyhtisyksilö juuripaakkuineen ja multineen painoi varmaan noin pienen henkilöauton verran, mutta kasasin kaikki kottikärryyn ja roudarin vaimona,  roudaukseen tottuneena ihmisenä kippasin ne amatsoonin tavoin roskikseen. Hauiksessa tuntuu nyt kummaa kuplintaa, se varmaan kasvaa viimeinkin oikealla puolelle käsivartta. Tähän saakka se on roikkunut väärällä puolella sellaisena löysänä alliksena.

Riistin myös hengen sellaiselta kauhealta betonirenkaalta, jonka edelliset asukkaat olivat upottaneet maahan ja joka oli täynnä multaa. Kauniimpiakin kukkapurkkeja on nähty, ja taas lapiota vipuvartena käyttäen heivasin betonirenkaan puskaan. Tosin omaani, mutta kuitenkin.

Sitten tasoitin alueen, mistä revin töyhtöjupakat. Irtojuuria nousi maasta kuin mummoja lumesta, ja alueen tasoittamiseen meni aikaa hitosti. Sitten hain kottikärryllisen hiekoitussepeliä (painoi hitosti) ja levitin sitä seinänvierelle. Huomenna tai joskus tälläviikolla käyn hankkimassa jotain helppohoitoisia kasviksia nyt vielä tyhjälle alueelle.

Lopuksi pyörin pyörätelineen kanssa ympyrää suuntaa vailla, kun en oikein tiennyt mihin sen asettaisin. Olin kuitenkin ottanut siitä neljä polkupyörää ensin pois, ihan niin amatsooniksi en äitynyt.

Leikkelin myös valtavasta vaahterasta oksasaksilla oksia, se oli jotenkin äly kivaa. Voisin käydä salaa leikkomassa vähän kaikkia puita tuolla.

Kun tulin sisälle, ja riisuin multaiset lenkkarit kylppäriin ja vein haravan omalle takapihallemme, siis sille varsinaiselle pihapihalle, niin kissa, se sisäyksilö, karkasi.

Tein sukkasillaan juoksun maailmanennätyksen, kun jahtasin sitä tuolla tissit pitkinä. Sain kiinni vasta aika kaukana sen, kun se älysi pysähtyä. Ohikulkijat eivät kiinnittäneet mitään huomiota sukkaisjuoksuuni, mutta ymmärtäähän tuon. Olen juossut tuolla myös kalsareilla ja yöpaidalla. Sellast se on kun on karkailevia elukoita.

Nyt vaatteeni pyörivät pesukoneessa ja minä pyörin kohta suihkussa.

Luulempa, että olen huomenna ihan lihasvaivainen, mutta ei se mitään. On mulla sentään hieno etupiha. Tai no.. ei se vielä hieno ole, mutta matkalla hienoksi.