Esitän teille, rakkaat lukijani, vakavan kysymyksen.

Jos oletetaan, ettei työtoverinne ole Janet Jackson - vaan ihan tavallinen sorvaajatäti,  eikä työpaikkanne jefun Super Bowl-finaali, jossa tissiä vilautellaan ihan tarkoituksella ja harkiten- vaan ihan tavallinen sorvaamo, niin sanoisitteko te ystävällisesti tälle ei Janet-työtoverillenne, jos hänen tissinsä olisi työntynyt kaikista sen suojana olevista jutuista huolimatta nk. pihalle?

Minulle piruvie kävi tänään töissä niin, ja huomasin homman vasta kotiin lähdettyäni. Kysyin hyvältä työkaveriltani, että hittolainen, onko tissini ulkoillut koko päivän? Hän hymyili ja vastasi että enempi vähempi joo.

Luuli sen kuuluvan riehakkaaseen lomameininkiini! Pahus! Onneksi loma alkaa kolmen työpäivän jälkeen, ja eiköhän tämäkin tissiskandaali unohdu viidessä viikossa.

Toinen juttu oli sitten sellainen, että päätin kirjoittaa  (sala)rakastamalleni naiselle manuaalisen kirjeen, tai oikeastaan kortin. (Sala)rakkauttani korostaakseni, keksin hänelle lempeän lempinimen, tiiättehän sellaisen, että siitä varsinaisesta väännetään sellainen raksutinversio. Noh, kirjoitettuani kortin, minua alkoi naurattamaan tosi huljakkaasti.

Kortti alkoi sanoin: Hei Kauris! Kauris? Vaikka kauriinsilmistä puhutaan positiivisessa hengessä, ja onhan ne uljaita elikoita, niin silti. Onpa söpöä. Vähän sama, kun joku kirjoittaisi mulle aloitussanoin "Hei hirvi!" Jäi sitten kortti kirjoittamassa ja siinä rytäkässä epäilen tissinikin intoutuneen väärille ilmoille.

Kotona minulla on ollut väli-ilta. Johon on kuulunut paljon epäterveellisiä välipaloja, sohvalla lojumista, kirjan lukemista... Piti kyllä aloittaa juhannusjuttuhommaa (päätin etten käytä enää sanaa siivous, alkaa ramaisemaan aina kun sanon tahi kirjoitan ko. sanan), mutta toimin parhaiten pienessä paniikissa. Nyt on siis vielä liikaa aikaa, huomenna pitää jo suunnitella juttuja vähän tarkemmin ja keskiviikkona on jo paniikki ja paniikissa toimin sitten adrenaliinisuihkut korvista purskuten ja silleen. Eli huomenna sitten aloitan. Varmasti! Lupaan! Jos sanani syön, niin mörökölli minut vieköön.

Mutta elämä on silti, tisseistä, kauriksista, lojumisesta ja rasvaa tihkuvista suupielistä huolimatta erittäin mukovee.