Minun on aivan kertakaikkisen pakko tulla tänne taas leijumaan ja hekumoimaan syystä, että mulla on niin mahottoman mukava fiilinki!

Useinhan sitä päätyy tänne nillittämään ja purkamaan raivoaan, joka johtuu milloin mistäkin maailmaakaatavasta syystä, mutta nyt! Musta tuntuu, että jalkani eivät kosketa maata lainkaan. Kotoakin on tullut vaan kivoja puheluita ja maileja, ei mitään nillitystä eikä kitinää sieltäkään. Kuopus on jopa niin sekaisin, että soitti äsken sanoen "olen nyt siivonnut oman huoneeni, siivoanko täällä muuallakin?".

Kolme herätystä! Kolme vaivaista herätystä, jotka vähäisyytensä vuoksi eivät varmasti ole edes vaivaisia, vaan varsin vaivattomia!

Tässä kohtaa on pakko mainita siitäkin, että vihdoin keksin miten siivoan kodin juhannuskuntoon nopeiten ja helpoiten, ja nyt vaan pitäisi vielä pari tuntia oottaa että pääsen projektini kimppuun.

Täältä sorvaamostakin on väki vähentynyt. Ne jotka ovat paikalla, taitavat olla ihan samoissa tunnelmissa kanssani. Ne raukat, joilla ei ole lomaa lainkaan vähäisen palvelusaikansa vuoksi, näyttävät nekin tyytyväisiltä. Täältä kun väki vähenee, niin pidot senkun paranee.

Miksei elämä voi aina olla näin ihanaa? Taidan tosin tietää syyn. Jos aina olisi tälläistä, ei tätä osaisi arvostaa. Nyt kyllä arvostan. Suuresti.

Olen tehnyt jos senverran kauaskantoisia suunnitelmia, että kun torstai koittaa, kotini kiiltää ja loma on alkanut, minä leivon oman pihan raparpereistä ison piirakan, keitän ison kannun kahvia ja nautin niistä pihalla, satoi tai paistoi :)