Mulla on kovasti koittanut olla hyvin äijämäinen olo tänä viikonloppuna.

Olin autokaupassa miehekkäämmän puoliskoni kanssa, ja tunsin itseni niin ihanan asiantuntevaksi naisautoilijaksi, kun availin uudenkarheiden autojen takaluukkuja, mittailin tietävästi tavaratilojen kokoa suhteessa perheemme ostoskassien kokoon.
Istuin autojen sisällä, ratin takana arvioin ajoasennon mukavuutta ja kaikkea sellaista älyn miehekästä.

Siinä vaiheessa, kun alkoi totinen kaupanteko, tajusin että jos minun olisi pitänyt antaa tiedot nykyisestä autostamme, niin olisin osannut kertoa vain sen, että automme on romu, se on sininen väriltään ja sen takakontissa on puhallettavia uimapatjoja.  Miehekkyyteni ropisi automyyjän lattialle raivokkaasti ropisten.

Kotona päätimme juhlia uutta autoa messevällä grilliruualla. Kaasu vain oli lopussa ja minä lähdin miehevästi uutta kaasupulloa bensikseltä noutamaan. Tarkoitukseni oli ostaa komposiittikaasupullo (mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan) ja enhän minä nyt noin pitkää ja monimutkaista sanaa enää paikan päällä muistanut. Kovin naisellisen avuttomana kerroin myyjälle haluavani komppikaasua. Se tuntui ihan luontevalta sanalta!
Sain kuitenkin oikeanlaisen pullon, jota en jaksanut nostaa auton takakonttiin, niiden uimapatjojen viereen. Se sitten siitä miehekkyydestä...

Illalla sisäinen äijä minussa vielä nosti ylpeänä päätään. Mies katsoi jotain leffaa ja meni aikaisin nukkumaan, minä sen sijaan valvoin terhakkaan kuulisti Kauran kanssa irkissä hengaten. Siinä vaiheessa kun siirsin väsyneen ruhoni yöpuulle, oli satakiloinen ukkoni nukahtanut peittoni päälle, enkä saakeli vieköön saanut sitä kiskotuksi sen alta pois ennenkuin ryhdyin naisellisesti kiljumaan.

Loma lähenee loppuaan ja lisäahdinkoa tilanteeseen tuo se, etten tiedä koska se oikein todellisuudessa loppuu. Virallisesti ensi viikko on vielä lomaa, mutta epävirallisenvirallisesti sain ylemmiltä tahoilta (siriuslaisilta siis) käskyn käydä sorvin ääreen jo ensi viikon keskiviikkona, torstaina tai perjantaina.

Koska olen jättänyt kaikki mahdolliset yhteistietoni näille siriuslaisille hikipingoille, niin minähän en tee mitään ennenkuin käsky käy. En siis ala soittelemaan ja kyselemään että koskas sitä sorvaamaan saisi tulla, on jo ikävä sinne.. Pah. Työhaluttomuuseläkepapereiden laadintaa suunnittelen edelleen vahvasti.

Mies ja poika lähti tekemään oikeita miestentöitä tänä aamuna. Karkkilassa on ollut jotkut rantarok-mittelöt ja menivät sinne lavaa purkamaan. Hah haa, kiva ilma. Minä sensijaan alan mankeloimaan, lukemaan tai ottamaan päänsärkylääkettä. Valinnan vaikeus!