Sanottu ja vietetty. Välillä laadukasta, ja välillä täysin laadutonta aikaa tyttären kanssa kaksistaan koko päivä.

Aamulla meinasi jo tämän äiti-inehmon pasmat mennä tyystin sekaisin, kun olin ajatellut hemmotella tällä hetkellä ainokaistani muhevalla lättyaamiaisella, pannukakulla, tai vaikka raparperipiirakalla. Millä tahansa epätyypillisellä.

Tytär jotain unisena pukahteli, veti vaatteet niskaan ja ilmoitti vievänsä koirat lenkille. Vapaaehtoisesti! Ilman muistutusta!

Palattuaan lenkiltä hän ilmoitti, että valmistaa mielellään itse aamiaista. Vanhan siivoojan sielunsilmillä näin jo sen lievän kaaoksen määrän, kun kuopus läträä taikinan ja rasvan ja pannun ja kaiken kanssa...

Noh, sielunsilmät lähinnä pyöristyivät äimistyksestä, kun tyttären aamiainen koostui mikrokaurapuurosta! Mihin tämä nykynuoriso on oikein menossa?! Tollasia terveysaamiaisia sitä vaan halutaan, vaikka mitä ihania houkutuksia olisi ollut tarjolla?!?!

Muuten on ravintopuoli kyllä tullut sitten tullut hoidettua, lähinnä siitä roskaviipaleesta ruokaympyrästä. Ai ei siinä oo roskaviipaletta? Noh, eihän niitä kotiinroudattuja perhepitsoja, jätskiauton monenkirjavia jäätelöitä, mustikkapiirakoita sun muita sitten lasketa ollenkaan? Ei siis olla syöty paljoa mitään tänään!

Nyt kuopus on taas vapaaehtoisesti lenkittämässä koiria ja minä alan uupua silkasta ylensyönnistä. Kohta on pakko mennä nukkumaan!

Mutta mukava päivä oli. Muu perhe kotiutuu vasta ensi viikolla, eli huomenna uusiks.