Häpeän viimeöistä polkkaustani. Vähän sellanen omakehu haisoo meininki tuli siitä minulle, mutta olkoot. Sanottu ja kirjoitettu ja kovat Elmat ei poistele mitään.

Minulla ei ole taaskaan krapulaa. Onkohan tämä hyvä vai huono merkki? Onko minusta tulossa kovaa vauhtia alkoholisti vai tarkoittaako tämä sitä, että nimenomaan ei ole? Vai tarkoittaako tämä vaan hyvää tsäkää?

Olen muuten huomannut sellaisen seikan, että sellaisten kovasti alkoholia nauttivien viinatoleranssi on yllättävän alhainen, vaikka luulisi että harjoitus tekee metsurin. Vai liekö harjoitus tehnyt sitten maksasta sökön.

Tämä on viimeinen päivä tälläisellä miniperheellä. Mies tulee huomenna, kaikki loput lapset tulee huomenna ja minä olen huomenna onnellinen nainen. Tosin, olen mä tänäänkin onnellinen. Kuopuksen kanssa on ollut ihanaa olla kaksistaan. Vaikka olenkin livahtanut kännäämään peräti kaksi kertaa, mutta.. no kun kuopus käski! Se halus hengata serkkunsa kanssa rauhassa ja minähän vaan lapsen tahtoa kunnioitin. Niin kerta!