Nyt tiedän sen, että maanantainen lomaltapaluu takaisin sorvin ääreen tulee olemaan helppo. Syystä, että olen jo palannut sorvin ääreen eilen. Vähänkö olenkin ovela töihinpalaaja.

Olin täällä eilen kahdeksaan saakka illalla. Olisin ollut kauemminkin, mutta kun tämä työelämä on niin kummallista, että silloin kun huvittaisi sorvata sydämensä kyllyydestä vaikka pikkutunneille saakka, niin silloin tullaan potkimaan ulos talosta. Heinäkuun ajan tämä talo ei ole auki 24/7, niinkuin muutoin. Hälyt menee päälle seitsemältä illalla, mutta epätoivoisella silmäripsien räpyttely-yrityksellä saatiin tunti lisäaikaa. Hyvä mun työkaverin ripset!

Nyt olen täällä siis taas jo. Ja luultavammin seiskaan saakka illalla.

Kyllä huomasi eilen illalla kotona, että olen ansiotyösorvaamoon siirtynyt ihmisrauno. Muistutin ehkä enemmän kävelevää koomapotilasta kuin itseäni, mutta kai tähän taas tottuu.

Jos nyt taas yritän oikein kaivamalla kaivaa kaikkea positiivista, niin väsyneenä ansiosorvaajana menen ajoissa nukkumaan, ja herään myöskin ajoissa. Tämä aiheuttaa sen, etten ole tietoinen esikoiseni liikehdinnästä, enkä siis välttämättä edes huomaa, jos talossamme yöpyy tursaita! Tuskin ne kylppärissä tai keittiössä tursailee. Kätevää! Onneksi on tää sorvaus!

Kuulostaa vähän epätoivoiselta jopa itseni mielestä..