Mulla
on ilmennyt tässä kesän aikana pienoinen blogistiikka-ongelma. Ei se
sen kummoisempi ole kuin, että en oikein jaksa kirjoittaa mitään. Mistä
sitä nyt voi kirjoittaa, kun en ole töissä ja voisi haukkua kaikkea
mikä siihen liittyy. En tosin ole jaksanut oikein kommentoidakaan
kenellekkään, vaikka muilla se tuntuu juttu luistavan. Enkä siis ole
ollut kauheen viitsiväinen kommentoimaan itsellenikään, eli
kommentoimaan saamiani kommentteja.
Siksipä nyt tässä ihan tälleen virallisesti haluan isosti kiittää Sun
Äitiäs, jonka kommentti muutaman päivän takaiseen Juopotteleva
Teini-postaukseeni oli taas täyttä asiaa.
Minua itseeni joskus vähän arveluttaa se, kun olen änkeemässä vähän
joka toiseen kommenttiin omia kokemuksiani. Tyyliin joku kertoo kalan
päästä, niin minä kerron sitten kommentissa kalan pyrstöstä, kuinka
kerran sellaisen näin ja mitä sitten tapahtuikaan.
Sun Äitis kommentti sisälsi omakohtaisia kokemuksia. Nehän ne just on
parhaita! Kyllähän kuka tahansa voi lukea poikkitieteellisistä "mitä
tehdä naapurin teinijuopolle pojalle"- oppikirjoista, mitä niille voi
tehdä, mutta omakohtaiset kokemukset on paljon käyttökelpoisempia ja
helpommintajuttavia. Siinä muuten yksi syy, miksi olen Kauraa
niin kovin ahdistellut kaikilla tyhmillä ja ehkä joskus myös vähemmän
tyhmillä kysymyksillä vammaisuudesta. Olenhan minä kaikenlaisia
tieteellisiä opuksia lukenut, mutta eipä niistä kovin hyvin ole
selville käynyt, millaista elämä _oikeasti_ vammaisen kanssa on.
Elämääni kuuluu muuten sellaista, että tylsä vaihe on päällä. Loman
loppumisen häämötys tekee sen, että ei oikein osaa enää relaksoitua,
mutten toisaalta myöskään tehdä mitään. Että paitsi että on tylsää,
niin myös jakomielistä. Hoh hoijaa.
maanantai, 25. heinäkuu 2005
Kommentit