Minä en ala pitämään mitään laihdutusplokia, enkä kirjaamaan tänne mitään haihtuneita kiloja ja senttejä.
Ensinnäkään, sellaisia ei ole (tai kiloja kyllä on, mutta ei haihtuneita siis) , eikä tällä menolla kovin nopeaan tulekkaan.

Sellaista mä tässä nyt vaan kelasin, että on tämä erilaisten laihdutusmetodien viidakossa rämpiminen sitten hankalaa.

Painonvartijoiden avulla on moni saavuttanut hyviä tuloksia- ei mitenkään salamannopeasti, mutta sehän ei olekaan pysyvien tulosten saamiseksi tarkoituskaan.

Myös  karppaamalla  (low carb diet) on moni saavuttanut hyviä tuloksia, ja  käsittääkseni  jopa aika nopeasti ja pysyvästi.

Painonvartijoiden ohjelmassa saa aterian yhteydessä syödä perunaa, pastaa ja ruisleipää niin paljon kuin sielu sietää. Karppidieetissä taas peruna, pasta ja ruisleipä on kiellettyjen listalla.

Kertokaa minulle, miten tämä on mahdollista? Sama lopputulos (ainakin periaatteessa) kahdella täysin erilaisella metodilla? Okei, tiedän että karppaaminen perustuu ketoosiin, mutta onko se sitten koko loppuelämä kivaa olla ketoosissa?  HANKALAA!!

Sen huomasin, että siinä missä ihminen tarvitsee vitamiineja ja hivenaineita sun muuta pysyäkseen terveenä ja hyvässä kunnossa, niin mä tarvitsen suklaata. Ihan tosi. Ilman suklaata elimistöni alkaa oirehtimaan ja pahasti. Koita tässä sitten laihtua!

Kaikki blogiani lukevat ravintotieteilijät, tai muuten vaan kivat tyypit. Kertokaa miten pääsen makeanhimostani (kun karppasin viikon pääsin siitä, mutten mä halua karpata. Leipä tädin tiellä pitää ja siksipä uskonkin että kaikki ojassa rämpivät pitkätukat ovat karppaajia;))

Jalkaanpureksittu kissa on penseä. Saattaa olla lääkärireissu edessä. Voi reppanaa.
Ja sit sellanen juttu, että en ole koomassa. Ihme- kellokin noin paljon jo.