Ihan
vaan pienesti ja vienosesti karpelaisena raportoin teille nyt-
raflaavin väliotsikoin tietty- eilisillan jännittävät tapahtumat.
Valtavaa rohkaisua
Kävin
työkaverin kanssa juomassa itseäni rohkeaksi ravintola Vltavassa.
Vaikutti mukavalta, joskin täyteenahdetulta paikalta. Sinne sain salarouva-Kukkikselta viestin, jossa hän kertoi sijaintinsa salaisessa kokoontumispaikassamme.
Kohtaaminen Dublinerissa
Kukkis
oli laittanut limenvihreän (hienon!) käsilaukkunsa ravintolanpöydälle,
mikä olikin oikein fiksu temppu. Laukun perusteella tunnistin Kukkiksen
heti. Kukkis on ihana!
Samalla tavalla kuin aiemmin salarouvatapaamani Kaura ja Kale
(jotka ovat ihania) niin myös Kukkis tuntui heti kuin vanhalta
kaverilta. Vaikka.. niinhän hän tavallaan onkin, mutta on
livekohtaaminen kuitenkin eri asia kuin blogeissa käkätyskerhon
pitäminen. On se, ihan tosi.
Kolmas salarouva
Vähän aikaa Kukkiksen kanssa juteltuamme, huomasi tarkka-kukkis vaatekoodeihin sopivan rouvan. Se oli Helen!
Helen on ihana! Heleninkäään kohdalla ei tullut sellaista vaivautunutta
tunnetta, että "mitähän tuolle nyt sanoisi". Kyllä blogeissa saa jo
hyvän pohjatuttavuuden aikaiseksi, kyllä näin on.
Neljäs salarouva
Hetken
aikaa Kukkiksen ja Helenin kanssa käkätettyämme näköpiiriin ilmaantui
ihana nutturanainen. "Onkohan toi... toi on varmaan..."- pähkäilymme
päättyivat lyhyeen kun meiltä tultiin kysymään suunnilleen jotain että
"istuuko tässä pöydässä salarouvia, joilla on nilkat?"
Se oli Sun Äitis!
Sun äitis on ihana! Ja en minä voi tässäkään kohtaa sanoa muuta kuin
että Äiteekin tuntui paljon tutummalta, kuin mitä ensikertaa
tavattavista voi yleensä sanoa.
Ylpeyttä salarouvista
Ajattelin
jo eilen illalla, mutta nyt ajattelen vielä voimallisemmin, että kyllä
mulla on tsäkä käynyt, kun olen nyt nähnyt salarouvia livenä. Kaikki
niin ihania ja mukavia. Tuollaiset ominaisuudet eivät ole mitään
itsestäänselvyyksiä ihmisessä.
Siirtyminen Juttutupaan
Sun Äitis halattiin kotimatkalle Makkaratalon edessä ja Kukkis, Hellu ja minä menimme ratikalla Hakaniemeen ja Juttikseen.
Löysimme bloggaajat melko hetimiten- muutaman tutun kasvon tunnistaminen helpotti asiaa.
Istuimme, seisoimme ja hengasimme pitkän pöydän päädyn vaiheilla,
ja minulla oli ilo jutella, tai vaihtaa edes muutama sana ainakin
näiden bloggareiden kanssa. (ja olen nyt todella pahoillani, jos joku
jää mainitsematta, mutta tädin muisti ei ole ihan timmimmillään juuri
nyt)
- Minya, EG, Just Sopivasti, Sedis, Tiina Kaarela, Cybbis, Skitso-Janne, Outi, Sigulaattori
ja Katja W, joka on lopettanut bloginpidon
Olitte kaikki ihania! Oli tosi kiva nähdä. (muistini hämäristä kätköistä alkaa nousta mielikuvia myös Hinkstoonasta... tai sitten mä olen nähnyt hänestä vain unta..;)
Seuraavat ihmiset myös havaitsin/tunnistin mutten jutellut: Tristan, Veera, ja mitvit.
Siirtyminen Juttutuvasta
Vaikka
ihanaa (olenhan nyt varmaan sanonut tarpeeksi monta kertaa sanan
ihana?-) olikin ja paljon kivoja ihmisiä, niin tein ehkä elämäni
toisiks parhaan tempun kun lähdin Kukkiksen kanssa samalla taksilla
kotiin, eli melko ajoissa.
Pähkäsin asiaa hetken, ja rämä
vartaloni on nyt erittäin kiitollinen siitä, että olin kerrankin fiksu
enkä jäänyt kiskomaan kaljaa kaksin käsin. Yleensä aina jään. Hyvä
minä! Fiksujen salarouvien seura tekee kaltaisekseen. Joten sori
Kukkis, mä tosiaan muutan sinne Laakson kentälle teidän avaraan
ulkoilma-asuntoon. Ei voi mitään hei.
Helenin raporttia illan kulusta ootellaan kiihkona. Helen, kerrot sit kaikki!
Tursaat
Kotona
minua odotti siisti koti ja lauma tursaita. Noh, sikäli ihan
imartelevaa, että kaikki lapsoseni teinejä ja täysi-ikäisiä myöten
olivat kotona, vaikka olin ilmoittanut saapumisajankohdakseni
epämääräisen "tulen joskus"- ajan. Mulla on ihanat lapset! Mulla
on ihanat turs..äh, nyt menee ihkuttelu liian pitkälle totisesti.
Vienonen karpela
Tämä
lievää krapulaa ilmaiseva näppärä termi on pöllitty suoraan
Kaura-raksultani. Hän minulle em. olotilaa ei toivonut. Siis toivoi
ettei minulla ole. Siis kankkunen. Siis toivoi, että jos krapula on,
niin ainoastaan lievä. Siis tajuutteks. Minä en vissiin oikein osaa
kertoa asioita selvästi.
Menen kauppaan ja ostan kaikkea
Tämä
pakollinen toimenpide on vielä tehtävä, sitten en teekkään mitään. Mua
vähän sattuu tonne nilkkaan:/ Se pullistelee turpeana.
Viimeinen otsikko
Mun Anni täyttää tänään 13. Mun vauva.. mihin nämä vuodet ovat vierineet..
Kivaa lauantaita kaikille ja kiitos seurasta niille, joiden seurasta sain eilen nauttia.
lauantai, 24. syyskuu 2005
Kommentit