Oli muka niin kiireistä viikonloppuna, etten kerennyt tänne sanomaan mitäänkään.

Perjantaina, vapaapäivänäni, siis siivosin vihdoin. Oli kivaa kun kämpässä haisee nyt muukin kuin paska ja pöly.

Lauantaina taloyhtiössämme vietettiin perinteiset vuotuiset pihajuhlat. Päivällä ohjelmassa oli kaikenlaisia kilpailuja: taloyhtiön ympärijuoksu, lasten pituushyppykisa, lentopallo-ottelu, tikkakisa ja piharata- 18 rastia pitkin pihamaita ja rastilla kysymys esim. läheisestä kasvista tms. En voi kehua loistaneeni taaskaan kasvitietämykselläni.

Illemmalla juhlat keskittyivät yhteisen piha-alueen keskellä sijaitsevalle tenniskentälle. Ilmaista viinaa ja kaljaa, ja sitähän piti sitten juoda kaksin käsin ja vähän jaloinkin. On se vaan kumma juttu. Tilaisuudessa esiintyi pari trubaduuria ja kaikki lähistön puut oli valaistu hienoilla valoilla, joista kiitos kuuluu puoliskolleni. Se toi niitä valoja töistään.

Eilen sitten oli suruisaa. Vanhin kanityttömme löytyi kuolleena häkistään. Tietenkin suren myös sitä eläintä, mutta kaikista hirveintä oli taas nähdä lasten suru:/ Eläimen kuolemaan ei koskaan totu, vaikka meillä on vuosien aikana kohdattu niitä useita.

Podin eilen myös krapulantynkää, joka ilmeni pohjattomalla näläntunteella. Olisin voinut syödä vaikka hevoisen.

Nyt olen töissä- missäs muuallakaan.