Voitte lakata pidättämästä hengityksiänne. Minulla ei ole avo- eikä sulkumurtumaa, mutta pieni rasitusmurtuman epäily kylläkin - mutta hei. Parhautta on se, että minulla ei ole veritulppaa, joka oli ykkösdiagnoosivaihtoehto lääkärin mielestä.

Tämä ikävä- ja jopa hengenvaarallinen diagnoosi poissuljettiin hetimiten ultraäänellä ja jollain toisella vehjaksella. Yläjalassa lymyävä tulppa kun voi liikkeelle lähtiessään pesityä keuhkoihin tai sydämeen kohtalokkain seurauksin. Yläraajan tulppa voi kuitenkin hämätä, ja aiheuttaa nilkan turpoamista. Eikä tulppaa ollut myös vähemmän vaarallisessa paikassa, eli alaraajassa.

Minua jännitti aika hirveästi siellä lääkärissä. Ja se, kun sille lääkärille tuli niin kiire kun se näki jalkani, sai mielikuvitukseni laukkaamaan ja näin jo itseni amputaatiotoimenpiteessä:/

Kun kaikki kuvaukset ja kokeet ja testit oli ohitse, olin niin kiitollinen- tämän te haluatte nimittäin ehdottomasti kaikki tietää- menin lääkärikeskuksen vessaan helpotuskakalle.

Työnantajani on tehnyt niinkin älykkään sopimuksen työterveyshuollosta, että röntgenit ja labrakokeet kyllä menee sorvaamon piikkiin, mutta ultraäänikokeista vain rintojen kuvaukset ultralla ja mammografia. Hyvä tietenkin että edes ne, mutta kyllä 180 euroa tuntuu aika kovalta hinnalta.. tosin siitä helpotuksen huokauksen määrän paljouden ihanuudesta voi kyllä vähän maksaakin.

Minä en saanut mitään hienoa korsettia enkä keppejä (oisin voinut sympatiakeppeillä), enkä sairaslomaa, mutta sain valita sellaisen tukiteipin..minkä lie värin. Vaihtoehtoina olivat fosforinpinkki, - oranssi ja -vihreä sekä valkoinen, musta tai ruskea. Otin oranssin. Lisäksi sain aivan hemmetin kalliin lääkekuurin ja mitäs vielä. Ei kai muuta.

Nyt olen niin väsynyt että taidan vetäytyä petiin. Mutta tälläinen tapaus siis täällä nilkuttamossa. Ensi viikolla kontrollikäynti.