Uskollinen sorvaaja täällä taas, huomenta.

Tänään, huomenna ja ylihuomenna edustamani järjestö näkyy- tai ainakin pitäisi näkyä- vahvasti katukuvassa. Nyt on nimittäin vuotuinen Nälkäpäiväkeräys.  Sattui oikeastaan ihan hyvään saumaan tää kintun sympatiaturvotus, onpahan ainakin hyvä tekosyy minulla pysyttäytyä siisteissä sisätöissä.

Mielenrauhan hinta on siis näköjään 150 euron luokkaa. Vakavasti puhuttuna, olin eilen illalla ihan älyttömän tyytyväinen siihen, että menin ja maksoin tuon hinnan tämän jalan tutkinnasta. Kunnalliseen tutkimukseen olisi kiireelliselläkin lähetteellä joutunut jonottamaan jonkin aikaa, ja illalla jalkani oirehti siihen malliin, että jos en olisi tiennyt olevani veritulpaton, olisin taatusti soittanut itselleni ambulanssin. Se kun vaan turposi, turposi, punastui, mustui, kuumotti ja sillä tavalla pinkeänä kiilteli.

Kohoasennossa pitäminen nukkuessa on hiukka hankalaa. Kun vaihtaa asentoa, niin kohotusesine (tyyny) livahtaa ties minne sängyn alle pölykoirien kanssa pilettämään. Onneksi olen Niksi-pirkkani lukenut. Laitoin koko jalkopään koholle, petauspatjan(joka on paksu ja painava) alle tungin ties mitä kohotusroinaa ja laitoinpa vielä pakastevihannespussinkin. Siis jalkaan, en patjan alle. Ja aamulla jalka oli taas aika hyvännäköinen. Mutta sen vaan sanon, että tollasen joustamattaman teipin kanssa voi tulla ongelmia päivän mittaan. Saattaa mennä edestakaiseksi teipin kanssa rehaamiseksi elämä, jos alan turpoamaan . Pitää vissiin alkaa keräämään sääli- ja marttyyripisteitä ja pitää jalkaa pöydällä niin, että oranssi huomioteippaus varmasti näkyy;)

Muuten mulla on ihan kivaa tänäänkin. Päätin, että silloin aina on kivaa, kun veri kiertää kunnolla.

Jänskättää huominen salarouvatapaaminen, silleen kivalla tavalla.