Ilmoja pitelee. Myrskyn pauhua on kiva kuunnella ja sen raivoa katsella sisätiloista käsin.

Valitettavasti mitään yhdystunnelia periferiasta sorvaamoon ei kuitenkaan ole, joten jouduin pakosta ulkoilemaan tänään noin 20 metrin verran.  Se ei ole paljoa se, mutta silti ihan turhaan taas tärväsin ainakin viisi minuuttia arvokasta aamu-aikaani saadakseni silmäni säihkyvimmäksi ja ihoni tasaisemmaksi. Siellä se mun säihke ja tasaisuus nyt mennä vipottaa viemäriverkostossa sadeveden mukana.

Aika vähällä on kyllä päästy noiden myrskyjen suhteen. Kohta on marraskuu, ja tämä oli laskujeni mukaan ensimmäinen syksyinen myräkkä.

Huomasin Lasipalatsin ratikkapysäkillä seisoessani, että aika moni tulee paljon periferiammasta kuin minä. Ohitseni kiiti autoja, jotka olivat umpilumessa!  Mun periferia ei ole lunta nähnytkään vielä tänä syksynä.

Eikö olekin hassua.. sunnuntaina kun puoliskoni lähti, niin minä kerroin hänen kolmen viikon reissustaan. Noh, todellisuudessa reissu on kahden ja puolen viikon mittainen, joten tänään sitä on jäljellä enää kaksi viikkoa. Kylläpäs aika tosiaan laukkaa;)