Lauantain kunniaksi vähän väriä elämään. Tai ainakin blokiin:)
Eilinen tahmakas sorvipäivä vaihtui toimeliaaksi illaksi, kun laukkasin
vaikka missä ja sain taas harjoittaa suunnistuksen
maailmanmestaruustaitojani auton ratissa..
Heti sorvipäivän jälkeen menin tyttöseni kanssa lääkäriin. Nyt oli siis
se lääkärireissu, minkä varaan laskin paljon ja miltä odotin paljon-
samoin kuin lapseni.
Oli aivan mahtavan mukava lääkäri. Kuunteli asiamme (minähän olin siis
sovitusti puhemiehenä), ja toimi juuri niinkuin olimme toivoneetkin.
Ihanaa kun tämä asia meni niin sanotusti putkeen. Olen iloinen! Ja
tyttökin muuttui heti tuon käynnin jälkeen tosi erilaiseksi. Varmaan
ihan vaan tieto siitä, että joku muukin kuin oma perhe otti asian
tosissaan, vaikuttaa fiiliksiin. Mainittakoon tässä yhteydessä, että
teidän- hyvät lukijat- emputuksista ja tsemputuksista ei tyttö tiedä
mitään;)
Suuntavaistoni on täysin olematon. Jos minun pitäisi tästä lähteä
kulkemaan kohti etelää, niin voisin lähteä ihan mihin suuntaan tahansa!
Joskus koitan toki löytää suuntimia esim. auringosta. Että jos se kerta
laskee länteen ja silleen, mutta ota nyt jotain suuntimia pimeässä?!
Mutta hyvä minä! Matkalla periferiasta Puistolan asemalle en eksynyt kuin kerran, ja se on oikeasti hyvä suoritus minulta.
Tämän hyvin onnistuneen sompailun tuloksena meillä on nyt uusi rottavauva talossa.
Viimeyönäkin oli yövieras talossamme- nyt tosin eri kuin toissayön
pariskunta. Noh, ei siinä mitään. Psyykkaan itseäni hehkuttamalla
ajatuksella, että kun mies on kolme viikkoa reissussa, niin kolmeen
viikkoon täällä ei majaile yhtään isoa tursasta ainakaan.
Lohtu se on laihakin lohtu!
lauantai, 22. lokakuu 2005
Kommentit