Rankkaa tämä elämäni. Toimin TET (TyöElämäänTutustuminen)- emäntänä täällä sorvaamossa, enkä ole lainkaan ehtinyt keskittyä olennaiseen, eli bloggaamiseen sen eri muodoissa (lukeminen, kirjoittaminen, kommentointi), yksityisiin sähköpostiviesteihin vastaamiseen, netissä surffailuun, ylipäätään kaikenlaiseen salavelttoiluun, jonka naamioin tehokkaaksi työskentelyksi, iskemällä Tiimari-rillit päähäni.

Tämä tetti-neito kun sattuu vielä olemaan oma tyttäreni, ja koska olen kaksoistyöllistetty- äiti ja pomo samassa Elmassa- niin huh. No, ainakin päivä on kulunut vauhdilla.

Se kuulkaa tulee kohta taas.. se joulu. Ja minun hirveä henkilökohtainen jouluhysteria. Mutta sallikaa minun tykätä joulusta! Ei teidän muiden tarvi siitä tykätä, jos ette tykkää. Mä rrrrrrrakastan joulua, en tosin sen kaikkia sivulievehumppailmiöitä. Mut kokonaissaldo ja pitkälle rakastamisen puolelle silti, niin että hei tonttu-ukot hyppikää.

Yritän olla kauheasti mesoamatta joulusta täällä. Mutta jos se täyttää kohta noin jokaisen ajatuksen päivästäni, niin vähän vaikeaa tietenkin olla mesoomattakaan. Koita tässä nyt miellyttää sitten niin ;)

Puhelimeni soi aamulla metrossa. Kuopuksen opettaja soitti, ja kertoi että koulupsykologi on sairas, eikä voi ottaa meitä vastaan. Tänään aamulla piti olla tapaaminen, ihan vaan yläastehommia ajatellen.. Onni onnettomuudessa, että se oli kipeytynyt se setä. Minä olin jo Sörnäisissä kun puhelu tuli, eli lapsen koulusta katsottuna melko kaukana. Täydellinen unohdus minulla siis.

Olen varmaan unohtanut monta muutakin oleellista asiaa tänään, mutta en voi niitä teille paljastaa, koska en muista mitä ne on. Kätevää.

Ei mulla nyt muuta. Koitan keksiä tetti-neidille jotain orjanhommia. Mukavaa maanantainjatketta!