Tällä viikolla fiilinkini ovat aaltoilleet. Välillä olen kokenut niin syvää veetuksen alhoa, että olen tosissani miettinyt että voikohan siihen kuolla. Oishan sekin: primääri kuolinsyy: vitutus.
Välillä sitten vastapainoksi olen kokenut helskyviä onnen leimahduksia.

Minun ei tarvinne edes erikseen mainita, mitä olen viime päivät touhuillut, ja mitä touhuilen edelleenkin. Nyt on vaan lakisääteinen mopatun huoneen kuivumistauko menossa. Olen ihkun Ammun joulunalusrelapostausta lukenut kuin piru raamattua, haukkonut henkeäni ja suunnilleen hyperventiloinut. Voiko jouluun valmistautua noinkin?

Olen saanut huonon kotikasvatuksen. Lapsuudenkodissani äitini oli kotirouva ja meillä kävi sen lisäksi siivooja. Inhosin sitä siivoojaa.. se oli nimittäin talonmiehen akka. Pelottelin sitä aina kivoilla jäynillä, kuten piilottamalla kumisia hämähäkkejä kirjahyllyyn.. Ah sitä täyttymyksen tunnetta, kun talkkarin akka kiljui henkensä hädässä. Kjeh kjeh.

Mutta siis.. lapsuudenkodissani joulu oli kaikkeen kodinhoidolliseen liittyvän kliimaksi. Meillä tosissaan hinkattiin kaakelinsaumoja vanhalla hammasharjalla ja sen sellaista kätevää. Ja kaikki se on minuun juurtunut niin kovin, että minulle ei joulu koita, ellei joka paikka tuoksu puhtaalta ja kiillä niin, että vuoden pimeimpänäkin aikana tarvii aurinkolaseja sisällä.

Olen tällä viikolla ollut aivan yliraivona miehelleni. Hän lähti tänään itärajalle entisen työkaverinsa 60-vuotispäiville. Ei silläkään muutakaan tekemistä viikkoa ennen joulua? Noh, marttyyrina ajattelin, että kun hän sunnuntaina palautuu kotiin, niin täällä on joulu päällä ja kiitos vaan osallistumisesta! Helppo uhota, kun Hellu-ystäväni tulee kanssani laittamaan sitä joulua päälle- kunhan ensin huomenna kuovimme yksissä tuumin hänen residenssinsä joulukuntoon.

Oh, kohta nämä hektiset siivouspostaukset on ohi ja voin keskittyä lomailuun ja oleiluun ja hengailuun. Minulla on kymmenkunta lukematonta kirjaa, ja lukematon määrä luettuja. Eh he hee, kun olenkin sketsikäs näin kesken kaiken, eli moppauksen.