Minun pitäisi juuri tällä nimenomaisella hetkellä olla Itiksellä jouluhumussa hamuamassa kasseihin kaikkea ja mahdollista. Olinkin tuossa jo pari tuntia sitten kovaa vauhtia lähdössä- kaikki oli kondiksessa, ja kaikki tarkoittaa tässä kohtaa itseäni, naama oli kammattu ja vaatteetkin temmottu päälle sekä kassi oli tyhjätty ylimääräisestä roinasta.

Noh, lompakko ei ollutkaan kassissa. Eikä myöskään eilen kuljettamassani paperikassissa. Eikä tavanomaisessa laskupaikassaan. Eikä missään! Ei kerrassaan missään.

Tongin jopa roskiksen, jätepaperikassin, pyykkikorit. Jonkinlainen salaemännöinti tuli suoritettua, kun nuohosin ruhollani sänkyjen, sohvien, pöytien, kissojen, koirien ja kaiken alta. Verenpaineeni kohosi varmaan takykardiaa ennakoivaan lukuihin, sikälimikäli verenpaine kohoaa takykardiaa ennen.

Sitten kävin mielessäni eilisen päivän ja tilanteet jossa olen lompakkoani käyttänyt. Soitin eläinkauppaan, jossa minulla vielä lompakko oli. Sieltä lähdin suoraan kotiin. Lompakkoa ei eläinkaupassa.

Lähdin kävelemään eilisen kotiintuloreitin, ihan niinkuin oisin odottanut, että lompakkoni kiiltelee jossain keskellä katua koskemattomana, mutta epätoivon hetkellä kaikki on sallittua. No ylläripylläri- ei lompakkoa keskellä katua. Jokainen vastaantuleva ihmisen kyllä leimasin potentiaaliseksi lompakkovarkaaksi, ja loin jokaiseen tappajamummokatseita.

Menin kauppakeskuksen info-pisteelle, josta en varmaan olisi tajunnut edes mennä lompakkoani kyselemään, mutta eläinkaupan setä puhelimessa kehoitti niin tekemään. Ja niin tein.

Ei ole lompakkoa tuotu tähän, mutta tytteli katsoi kuitenkin löytötavarakaappiin. Nosti esiin MINUN LOMPAKKONI, käänteli sitä käsissään ja sanoi: ei täällä oo kun tälläinen lasten lompakko.

Hihkuin riemusta että se on mun! Se on mun!! Ja se oli mun, kaikki tavarat sisällään- jopa roskat.

Niin että tälläinen tapaus tällä kertaa. Kyllä olen iloinen ja kiitän mielessäni sitä rehellistä löytäjää joka mistä lie lompakkopoloni korjasi talteen. Infopisteen tyttö vielä sanoi, että hyvin harvoin siihen mitään tuodaan eikä etsijät löydä etsimäänsä.

Lähden siis vasta nyt Itikseen, sidon ensin kyllä jollain turvavaijerilla lompakon itseeni kiinni. Kyllä näin on.