Meni sitten eilinen jouluemäntien emännöintisuunnittelukokous hiukkasen viihteen puolelle, ja nyt ahkeraa esi-emännöintiäni jarruttaa pienimuotoinen pajavasarain kalke pääkopassani. Joka kyllä alkaa jo haipua taka-alalle, joten kohta taas rätti viuhuu ja elma riuhuu. (loppusoinnut on saatava, makso mitä makso).

Tämän päivän Hesarissa, heti siinä kuolin- ja synnyinilmoitusten perässä, oli ilmoitus Meri-Rastilasta kadonneesta Joonas-kissasta. Löytöpalkkio 250€. Kuopukseni ja jouluna kidnapatuksi joutuva serkkunsa lähtivät sitä palkkion toivossa etsimään. Tosin viisi minuuttia sen jälkeen kun lähtivät, kuopus soitti ja kysyi että "missä on Meri-Rastila"? :D  Toivottavasti Joonas löytyy- palkkiolla tai ilman-  koska minä ainakin olen niin ahdistuskuoleman partaalla aina kun karvaiset kaverit on jossain muualla kuin kotona. Ja varmasti myös tämänkin kissan omistajat:/ Toivottavasti Minhin Hiljakin löytyy ja kaikki kadonneet asiat, ihmiset ja eläimet olisivat viimeistään jouluna kotona!

Missäs vaiheessa minun pitää muuten alkaa panikoitumaan joululahjojen hankinnasta? Ensimmäistäkään en ole vielä hankkinut, mutta suunnitelmat on kyllä hyvät. Pätisiköhän tässäkin se, että hyvin suunniteltu on puoliksi ostettu, maksettu, paketoitu ja jemmattu?

Ei muuta kuin oikein sutjakkaa sunnuntaita vaan kaikille!