Tämä sunnuntai on tuntunut ihan hirmu pitkältä. Kuitenkin kokemuksesta tiedän, että kello ehtii ties mihin lukemiin, ennenkuin saan ruhoni petiin, näin tää vaan aina menee. Mutta ei kai se mitään kun sen tietää?

Oli aikamoista sutinaa tänään viimeisellä pakollisella koirainkusetuslenkillä, jolloin taas siis kusetin koiria niin että korvat heilui ja nenä kasvoi. Kaikkea palturia länkytin niille pari tuntia siis. Uskoikohan ne tosiaan kun kusetin niille mm. että olen fiksu ja sporttinen ämmä? Niin ja sutinaa siis siinä mielessä, kun jalkani sutivat kuin mitkäkin, pari askelta eteen, yksi taakse, kolmas sivulle, neljäs kaaripotku, viides "hitto mä kaadun nyt" jne. Nykyisin on niin vaikeaa saada hyviä teitä.

Elma-setä lähti Pyhätunturille palatakseen sieltä keskiviikkona. Pelattiin äsken Trivial Pursuittia esikoisen, sen tursaskaverin ja esikoisen pikkusiskon kanssa. Mä voitin. Tässä uudessa (en tiedä onko uusin, mutta meidän TP-perheen uusin kuitenkin) pelissä on hyvin paljon tietokoneaiheisia kysymyksiä. Voin paljastaa, että jos ei tiedä oikeaa vastausta, voi aina arvata että vastaus on Bluetooth. Hyvinkin saattaa osua oikeaan se.

Meen kohta kuopuksen kanssa saunaan, sitä ennen katson telkkaria ja raivaan keittiön. Elma-setä teki ennen lähtöään ruokaa, ja siinä missä hän on loistava kokki, niin hän on huono jälkien siivooja. Mutta tiedättehän te, mikä minun salainen intohimoni on? Kirjoitin tuohon ensin, että inhtohomoni, eh he he.

Minun tekisi mieleni lähteä maakuntamatkailemaan jokin viikonloppu. Olen ehkä vähän daiju, mutta matkailurattaissani on pieni kapula, ja se on se että kun E-S (kylläpäs minä tänään paljon hänestä juoruan) on kovin työntäyteinen tässä keväällä, ja jotenkin kuitenkin minua arveluttaa jättää pienokaiseni yksin kotiin... ja sitten taas jos E-S sattuu olemaan kotona, niin en raaski lähteä mihinkään, kun hän kuitenkin on niin kovin vähän kotona tässä lähiaikoina. Ei oo siis helppoa kun on vaikeeta.

Mutta nyt minä menen pois täältä. Kivaa sunnuntain loppuiltaa kaikille.