Ilmoitan teille rummuin ja <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

torvin

että istun jälleen äärellä

sorvin

tänään tuskin kummemmin

lorvin

vaan sorvia veivaan käsin ja

korvin

siitä iloitkoot myös tohtorit

Jorvin

 

Siinä teille hieman runoutta näin perjantain kunniaksi.

 

Olen ollut tänä aamuna ajatusten Inarinjärvi, eli syvällinen. Huomasin, että tietty määrä huolia, huolestumista tai huolehtimista vaan kuuluu ihmiselämään. Vaikka kuinka olisi rouva Hulda Huoleton, niin sehän ei käy! Aina pitää joku murheenkryynipuuro hautua.

 

Koska en mitään tähdellisempää huolenaihetta aamulla keksinyt, niin päätin huolestua itsestäni.

 

Lepertelin aamuvarhaisella kissalle. Siinä nyt ei ole mitään huolestuttavaa (paitsi ehkä joidenkin pjönttöjen mielestä), mutta siinä, mitä minä sille kissalle höpersin on huolestumisen aihetta.

 

"Meiän oma kissa, ihku kissaliini .. MAMMA TULEE PIAN KOTIIN!". Siis daa? Nimittelen 13-vuotiasta tytärtäni mammaksi? Siis voi tsiisus. Ampukaa minua sinitarrapalloilla tai jollain muilla pehmo-ohjuksilla, pliis.

 

Eikä tässä vielä kaikki. Kun lähdin kotiovesta, kissa istui ikkunalla. VILKUTIN SILLE! Mitä jos naapurit näki? Tää ei niinku oo todellista. Mä en ole koskaan sietänyt lässyttämistä ja lapsillekaan höpertämistä.  Nyt sitten jäin itse itselleni kiinni kissalle sössöttämisestä ja vilkuttamisesta! Huh! Viekää minut baariin!

 

Tapasin metrossa työkaverini. Hän kertoi, että joku ystävänsä oli voittanut jossain kisassa (minulla on tarjota eri eksaktia tietoa, huomaattehan?) suursiivouksen kotiinsa.

 

Työkaverini oli leikkisällä tuulella, ja kysyi minulta että mitä minä ottaisin päiväksi kotiini, jos saisin valita ihan mitä vaan. Siis esim. kokin ja kolmentuhannen lajin illallisen asianmukaisin dekoreerauksin, suursiivouksen, kokovartalohierojan, alastomista miehistä koostetun hyppysottiisiryhmän... ihan mitä vain.

 

Nyt on syytä jo kutsua valkotakkiset hätiin! Arvatkaa mitä vastasin! No ette taatusti arvaa!

 

Minä toivoin, että jos jonkun sortin tietotekniikkaguru tulisi selvittämään kaikki kotitietsikkoidemme ongelmat, kuten verkko-ongelmat ja miksi yksi perhanan tulostin kärsii ummetuksesta (eikä siis suolla mitään ulos) ja jos se guru voisi samalla vaikka niputtaa kaikki neljäsataaviiskytmiljoonaa johtoa joihinkin kaapelinkerääjiin tai vastaaviin, niin se olis bueno homma.

 

Kauheeta. Noh, onneksi tämä oli vain pieni perjantai-aamuinen ajatusleikki, ehkä mä todellisessa tilanteessa valitsisin kuitenkin ne hyppysottiisimiehet.. ehkä.

 

Jotta alkuun lausumani runo pitäisi paikkansa, niin menen nyt sitten täysin korvin ääreen sorvin. Ps. en kärsi korvavaikkuongelmasta.

 

Ihkuu perjantaita kaikille, vilk vilk;)