Päivän positiivinen asia: on perjantai!

Päivän negatiivinen puoli: tarviiko edes mainita? Luulen että ei! Mutta negatiivisuuteen on yksi lisäsyy, oikein bonuksien bonus, ja siitä minä nyt heti aamutuimaan ajattelin teille valittaa.

Noh siis. Meillähän asuu seitsemäntenä perheenjäsenenä se mystinen ja salainen JOKU, joka on keskittynyt lähinnä Elma-sedän tavaroiden piilottamiseen, kadottamiseen, jemmaamiseen tai siivoamiseen. Hyvänen aika kun välillä sitä kissojen ja koirien kanssa (ihan kirjaimellisesti) etsitään sedän tärkeitä vimpaimia, kuten esmes avaimia, sytkäriä, maksamattomia laskuja, verokorttia tai housuja.

 

Tänä aamuna tämä Joku oli kuitenkin päättänyt kiusata minua. Kas kun päätin olla hyötyliikkumaton  ja kerrospukeutumaton ja mennä autolla metroaseman parkkihalliin, jossa autopolo saisi vähän sulaa ikiroudastaan (lämmin autotalli ois kiva) ja etten minä jäädy torakaksi matkalla metrikselle, koska en vain jaksanut alkaa vetämään päälleni kaiken maailman väli-, keski-, ja kerroshousuja. Kerrospukeutuminen, juunou?<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Tämä penteleen Joku oli kuorruttanut auton lasit ja peilit kauttaaltaan sellaisella suihkukopeista tutulla röpeliäisellä pinnoitteella, jonka poistamiseksi olisi tarvinnut lekan, taltan, painepesurin, kirveen, kiviporan ja akkuporakoneen! Laitoin tietenkin heti auton tyhjäkäynnille (epätoivoinen keinoni edistää kasvihuoneilmiötä) ja puhaltimet täysille ja sitten yritin onnettomalla parkkikiekolla rapsuttaa ikkunoiden pintaa. Ja todettakoon tässä nyt myös, että tätä samaa muovipinnoitetta oli myös ikkunoiden sisäpuolella!

 

Ei tapahtunut mitään! Totesin, että sinä aikana mikä minulla kului siihen, että ikkunoihin suli jonkinasteiset näkemä-aukot, olisin laukannut suunnilleen Itikseen ja takaisin, mutta jotain hyvääkin – hiki tuli melkein.

 

Viimein sain sellaiset kaikkien liikennesäännösten ja ensioitkosten vastaiset aukot aikaiseksi ikkunoiden pintaan ja ajelin puolisokkona sinne metroasemalle. Kun olin jo onnellisesti parkkihallissa, niin siellä saatana kirmasi jotain kakaroita valtoimenaan, joiden päälle meinasin karauttaa. Kun pääsin autosta ulos, minulta pääsi aito primitiivinen karjaisu niille pennuille: "TÄMÄ EI OO MIKÄÄN LEIKKIKENTTÄ!". Niiden kakrujen äiti, joka oli siis päättänyt ulkoiluttaa lapsiaan raikkaassa parkkihallissa, koitti tulla länkyttämään jotain puolustuksia, mutta enpä jäänyt kuuntelemaan. Tykkään lapsista, mutta en parkkihallissa laukkaamassa.

 

Nyt on kuulkaa niin, että olen ehdottomasti sitä mieltä, että minun täytyy mennä pitämään kriisipalaveri tänään baariin, kaikista lupauksistani huolimatta.

Otan toki tyhjän matkalaukun mukaani, ja tiedättehän miksi? No siksi, että voin säilöä sinne kaikki villa- väli ja laamahousut (kai sellaisiakin on, kert on laamapaitojakin?) ja juoda sitten jotain lämmintä kaliaa tai keitettyä viiniä lämpimikseni. Kyllä näin on.

 

Lopetan autoilu- ja sun muu poliittisen katsaukseni täältä tähän. Tämä olkoot myös viimeinen valitukseni vallitsevista napajäätikkö-olosuhteista. Minkäs me kukaan tälle voidaan, joten turha taistella tutkainta vastaan, nimittäin säätutkainta.

 

Ihanaa perjantaita kaikille!