Kaikkea sitä, voi hemmetti että miten kaikkea.

Tässä taas oiva tarina siitä, miten yksi asia johtaa toiseen, toinen kolmanteen ja kolmas suunnilleen maailmanloppuun.

Koirillamme on jotain kirppuja tai muuta kutkaa, tai ehkä ne on muuten vaan kapisia koiria. Niillä on ollut niitä kerran aiemminkin. Se onni näissä koirain kutka-ötököissä on, että ne eivät tartu ihmisiin eikä muihin elukoihin, vaan ovat koirien henkilökohtaisia ongelmia ne.

Kävin töiden jälkeen sovitusti apteekista ostamassa kutkanpoistoainetta (hemmetin kallista toim. huom) ja kurssinvaihdoksen myötä vapaapäivästä nauttiva uuras tyttäreni oli pannut täällä hihat heilumaan ja puntit tutisemaan.

Hän on pessyt mattoja, tuulettanut kaikki petivaatteet ja vaihtanut niihin liinavaatteet, sohvatyynyt ovat pihalla ja niin edelleen. Olkoot vaikka kuin koirien henk. koht. kapina-kapi-kapistuskutka, niin jotenkin.. ymmärrän tytärtäni.

Kerta täällä on ollut tänään myös täystuuletus, kaikki ovet ja ikkunat ja lävet auki, niin asuntommehan on kuin jääviileäkaapin ja pakastimen ristisiitos, eli täällä on kylmä kuin ryssän helvetissä. Tästä kylmyydestä kangistuneena kuopus ja ottolapsi (kulkekoot nyt sillä nimellä, kun en muutakaan keksi) olivat päättäneet sytyttää takan! Lämpöä! Lokoisaa oloa! Mahtavuutta!

Muuten hyvä, mutta hemmetin huono. Kuopus yleensä _aina_ soittaa joko minulle tai isälleen, ja kysyy lupaa sellaiseenkin monia vaaramomentteja sisältävään toimenpiteeseen kuin takan sytyttämiseen.

Tänään tietenkään ei, ja tietenkin ja tottakai ja ilman muuta naapurin kääkkä oli JUST TÄNÄÄN soittanut isännöitsijälle ja kertonut että "joku vanha vika" on taas ilmennyt, ja meidän takasta menee kaikki savut suoraan hänen vierashuoneeseensa. Ja että jos voisimme olla polttamatta takkaa niin kauan kun vika on korjattu.

Isännöitsijä oli soittanut Elma-sedälle, ja tämä oli luvannut että juu ei tietenkään haluta naapurin kääkkää savustaa hengiltä, ei tietenkään takkaa, ja ei nyt ois itseasiassa tullut mieleenkään laittaa takkaan tulta.

Eli juuri tänään kun Elma-setä ei muistanut ilmoittaa meille elämisemme rajotteista, eikä kuopus muistanut ilmoittaa meille viluisasta fiilingistä niin saatans, naapurin eukon vaatekaapista oli alkanut jo vaatteet kytemään! Tai sitten se liioitteli, mutta savu-tuli-häkä- mummo- urheiluvaateinferno! Palokunta! Palohälyttimet!

Onneksi täällä nyt ei sentään talo ole tulessa eikä mitään, mutta ei hemmetti oo todellista. Ollaan joskus haaveiltu, että ois rouheeta omistaa naapurinkin asunto, mutta ei me nyt ihan tälleen aateltu näitä asuntoja yhdistää.

Niin- meidän takka on kuulemma sieltä meille näkymättömältä selkäpuolelta hajalla, ja tätä vikaa on korjattu jo joskus ennen meidän aikoja, ja nyt viikonloppuna kun takkamme oli sytytettynä joka ilta niin se katkaisi taas tiileskivien jaksavaisuuden.

Naapurin tädin kanssa kävin juttelemassa, ja onneksi se nyt ei sentään ollut vihainen. Kuopus ja ottolapsikin kävi minua ennen jo sen luona juttelemassa ja eikun juttelemisiin.

Rakentaisivat pentele lujempia taloja, niinku Veli Ponteva.

Sellainen hassu juttu sattui metroasemalla. Juuri kun olen kärvistellyt keski-iän ja kuoleman välisessä ikäkriisissä, niin eräs ukkeli sanoi lösöön olemukseeni vedoten: menis vaan kaikki liikennevälineet lakkoon niin saatais teihin nuoriinkin vähän ryhtiä.

Nuoriin! Jesh jesh jesh jesh!

Nyt ei muuta ku et Ken vois liekin sammuttaa. Hyvä niin.