Sunnuntai ja jonkinasteinen morkkis.

Perjantaina tuli taas juhlittua alkoholin kera. Suhteeni alkoholiin on hyvin humalahakuinen, minä en tunne käsitystä "mennä lasilliselle..". Jos otetaan, niin otetaan kunnolla, tai sitten ei oteta ollenkaan.

Vietettyäni tipattoman alkuvuoden, joka päättyi siis joskus helmikuun puolenvälin tietämillä, olen joka perjantai juonut alkoholia, ollut joka lauantai kankkusessa ja joka sunnuntai morkkiksessa. Ei minun siis ehkä tarvitse huolestua alkoholin läträyksen määrästä, mutta sen laadusta kylläkin.

Lauantai ja sunnuntai ovat ikäänkuin vaihtaneet paikkaa.. Lauantaisin makaan kuin pullea lahna sohvalla, nojatuolissa, sängyssä.. enkä saa tehdyksi yhtään mitään muuta kuin ahdettua suuhuni kaikkea ja mahdollista. Tähän liittyy sekin, että minulla menee puoli sunnuntaita, kun korjailen tämän ahmintani jälkiä ympäri kotia- lautasia, talouspaperimyttyjä, laseja, kääreitä...

Sunnuntaisin koitan myös jotenkin sovitella itselleni lauantain lahnamaisuutta ja touhuan kuin angstinen myyrä, josta taas seuraa, että olen maanantaina ihan epävirkeä, kun koko sunnuntai on mennyt kaikenlaisessa sovittelupuuhassa..

Kun tänä aamuna heräsin lihakset mitääntekemättömyydestä kipeinä, päätin että woi widu, tässä on nyt asia mihin voin itse vaikuttaa. Vaikken pidäkään kauheasti etukäteen ohjelmoidusta ja suunnitellusta elämästä, ja parhaat hommat tapahtuu yleensä ex-tempore-pohjalta, niin aattelin kyllä nyt tehdä alkoholipoliittisen linjauksen itseni kanssa ja se tarkoittaa nyt sitten sitä, että ryypiskelen vain, jos siihen on joku oikea syy. Ja oikeaksi syyksi lasketaan harva asia! :)

Muutenkin ottaa päähän se, että kaikkeen hauskanpitoon liitetään aina alkoholi. Ilo ilman viinaa on teeskentelyä ja silleen. Minä en tarvi alkoholia ollakseni hullu, sosiaalinen, vapautunut ja estoton. Kaikki em. ominaisuudet löytyvät minusta ihan ilman viinankin apua.

En minä tässä nyt ole lupaamassa itselleni mitään tipatonta maalis- huhti- ja toukokuuta. Lähinnä vissin vaan ajattelen ääneen ja inhoan itseäni. En ole enää mikään teini, joka palautuu viinankurlaamisesta yhdellä buranalla ja limulasillisella. Minulla menee potemiseen kaksi päivää- toinen siis ihan kankkusessa ja toinen morkkiksessa.

No niin, tulihan purettua tämäkin itseinho tänne.

Ja hei, olen johdattanut teitä kaikkia harhaan- vahingossa. Elma-sedällä ja minulla tuli perjantain "vasta" 28-vuotta täyteen! Muistin että vuosi enemmän.

Perjantaina entinen naapurin setä, nykyisin siis vain setä, tuli Elma-sedän kanssa leikkimään ja saunomaan ja syömään (ja juomaan) meille. Aikamme riehakoituamme täällä, päätimme lähteä baariin. Esikoinen oli mukana- puoli perhettä siis baarissa, oujee.

Eilinen meni jo tuolla aiemmin kuvatulla tavalla, lahnatessa. Lahnuuttani kuvastanee se, että toljotin telkkarista esim. koko Emma-gaalan, vaikkei kiinnostanut yhtään. En vaan jaksanut vaihtaa edes kanavaa!

Tälläistä täällä tänään. Kivaa sunnuntaita kaikille! :)