Kävin tuossa pihamaalla suorittamassa pahatapaista addiktiotani, ja nyt tulen tunnustamaan teille, että aiemmat typerät kewäthehkutukseni taisivat olla ennenaikaisia.

Jos aamu näyttää yhtä tuiskuisan tammikuiselta kuin tämä viivästyneen kevään ilta, niin pukeudun aamulla jokamummon mustaan untuvatakkiin ja haistatan pitkät millekään trendikkäälle kewättakkiwouhotukselle! Pyydän anteeksi.

Mutta! Sain kivan puhelun! Ystäväni Kiva-Taina täyttää ensi kuussa 40, ja hänen pikkusiskonsa minulle soitti jotta ylläripileet järkätään. Ilmeisesti Suomen Turkuun, tai jos se ei onnistu niin sitten jonnekin muualle Suomeen. Ja jos mihinkään muualle Suomeen ei onnistu niin sitten vaikka hätätapauksessa tämä minun matala residenssini saa toimia juhlapaikkana.

Kivaa kun on tiedossa myös jotain kivaa. Yllärijuhlia en ole koskaan järjestänyt. Kuinka monta seikkaa tässä nyt on mahdollista mennä pieleen? Jos jollain yllärijuhlien veteraanilla on vankkaa kokemusta, miten sekalaisen joukon ihmisiä, jotka eivät välttämättä kamalan hyvin tunne toisiaan, mutta joita kiva-tainuus kuitenkin yhdistää saa kasaan,  miten sankaritar saadaan pidettyä yllätettynä hamaan tappiin saakka ja kaikkea tällästä käytännön pikkuseikkaa, niin kertokaa ihmeessä.

Aina minäkin muuten olen teiltä jotain vonkaamassa. Paha täti.

Hyvää yötä kaikille, nukkukaa kauniisti :)