Olen keksinyt ovelan salajuonen. Aion nimittäin syyttää kaikesta- siis aivan kaikesta- tätä alati-jatkuvaa talvea. Kaikki itseäni koskevat väsymykset, unettomuudet, haluttomuudet, velttoudet ja murjotukset johtuvat siis vain ja ainoastaan tästä. Sitten kun talvea ei enää ole, keksin jonkun toisen tekosyyn;)

Oon ihan reilusti kateellinen ihmisille, jotka löytävät näistä keleistä jotain hihkumisen aihetta. Minä en. Okei, päivisin on ehkä paikoin jopa siedettävää, mutta illat ja aamut! Ei tuu kesää!

Eilen illalla varustauduimme koko perheen voimin katsomaan CSI:n päätösjaksoa. Kaikki oli valmisteltu ohjelmaa varten, perhe ruokittu, hampaat ja vartalot pesty, yökkärit puettu päälle, kouluasiat hoidettu..

On ehkä daijua, että joku hitsin telkkariohjelma on asia, joka saa perheen koolle, mutta minkäs teet neljän liikkuvaisen teinin perheessä, jossa mieskin liikkuu alati ja äidin pitäisi liikkua- siis harrastaa liikuntaa, mutta se nyt ei kuulu tähän eikä mihinkään...

Olimme kaikki söpösti vierekkäin, sylikkäin, päällekkäin, ristikkäin kotikatsomossamme.  Täydellinen katselunautinto siis oli alkamassa. Nautintoa ei mitenkään vähentänyt seikka, että kaikki olivat tosiaan kotona, ei tarvinnut sivusilmällä olla huolestunut autoilevasta esikoisestakaan eikä mistään.

Mutta voi hemmettiläinen. Ehdin nähdä läjän ihania suolenpätkiä ruudussa ja sitten pimeni. Ei siis telkkari, vaan minä. Nukahdin umpisikeään uneen, vaikka sekä telkkari että muu perheeni- kissoja ja koiria unohtamatta- hölisi korvieni ääressä.

Siirryin omaan petiin, ja vaikka olin fyysisesti hyvin etäällä melunlähteistä, niin arvatkaapa sainko enää unta! NO EN! Vaikka äänieristin itseni oven taakse ja mitä kaikkea, niin joku mölähdys aina suodattui läpi, ja minä kierin pedissä kuin puolukka kupparin pimpissä.

Niin että tälläistä traagillista tällä kertaa, eli kuten traagisuuden määrästä voitte päätellä- ihan hyvin menee mulla tänään.

Sorvaamossakin asiat vihdoinkin nytkyvät ainakin joltain osin eteenpäin, ja muuttoni toiseen toimipaikkaan on yhden pykälän valmiimpi. Monta pykälää on vielä selvittämättä, ja sehän tässä rassaa kun niiden selvitykseen ei minulla ole valtuuksia!

Hähä, että olenkin muuten ovela. Unohdin vallan, että minun järkkäilyvastuulla on toisetkin yllärisynttärijuhlat, tosin aika pienimuotoisesti, mutta kuitenkin. Meillä on täällä sorvaamossa sellainen täysin organisaatioon sitoutumaton tiimi, jonka jäsenet kokoontuvat silloin tällöin hauskanpidon merkeissä ja näissä tilaisuuksissa on ehdoton työasioista puhumisen kielto.

Yksi jäsenemme täyttää pyöreitä vuosia ensi viikolla, ja tiimimme järjestää hänelle yllätysillan. Nyt olen viekkaudella ja oveluudella saanut tämän sankarin puhuttua tiettyyn baariin mun kanssani "parille, kun ei oo pitkään aikaan käyty missään". Dadaaaaa. Ja koko tiimi tuleekin paikalle! OVeluutta, eikö vain. Hihi.

Ei minulla nyt kerrassaan muuta. Paitsi että olen koko aamun ihmetellyt, miksi tuoksahdan ihan tursaalle. Ja nyt sen hokasin!

Mukavaa tiistaita kaikille:)