Huomenta kansalaiset.

Olen taas täällä sorvaamossa jännittävien tapahtumien keskipisteessä. Mutta koska tämä on niin älyttömän tylsää ja hirveää ja kaaosta niin en viitsi kiihdyttää itseäni nyt yhtään enempää kuin on pakko, ja siksipä kerronkin teille nyt vaikka tisseistä.

Olin eilen kotona täysin vailla vitaaleja elintoimintoja, vaikka elossa olinkin. Sohvalta käsin organiseerasin asumuksen kaaoksenhallintaohjelmalla (eli suullani) hommat järjestykseen. Teinit puleeraavat tänään kaaoksen siellä kuntoon.  Tästä helpottuneena torkuin ja perunoitsin sohvalla kuin mikäkin plösö makkara.

Teho-osaston kuitenkin sinnittelin ja jos joku (Elina?) haluaa kuulla tapahtumista rapon, niin hihkaiskaa. Muutkin siis kuin Elina saavat hihkaista, ja saa hihkaista myös jos ei halua rapoa. Mä oon niin joustava! (melkein inhoan tuota adjektiiviä, koska se on laatusana, joka yhdistetään minuun täällä sorvaamossa).

Hokasin aamulla, että mun pitäisi roudata kissa mukaan tänne töihin. Mikään ei ole niin rauhoittavaa ja stressiälaukaisevaa, kun rapsuttaa ja silittää sylissä hyrisevää karvapalleroa. Melkein aloin jo kotona ressaamaan tätä sorvaamon kaaosta, mutta kissan ansiosta rauhoituin.