Hei kaikki!

Olenkin jo varhain täällä korvaamossa korvin ääressä. Nyt tietenkin luulette, että hätäpäissäni typotan, mutta luulette väärin! Tämä mikään sorvaamo nimittäin ole. Tämä on korvaamo. Täällä kaikki vähänkään älylliset toiminnat korvataan älyttömällä meuhkaamisella ja meuhtoamisella, ja siksi tämä on korvaamo. Kun pääsen muuttamaan, sitten taas sorvaan!

Voitte lopettaa henkenne pidättelyn eilisen raggarointini johdosta. Postilaatikko on kadonnut! En tiedä miten, mutta on!

Jos nyt joku tulee puolikkaan sanan sanomaan jostain toimenkuvani yllättävästä laajenemisesta myös vahtimestarin hommiin, niin vetoan tähän pomo ison pomon lähettämään tiedotteeseen, jossa lukee näin:

 Postin virkailijat ovat paikalla 8-17 kuten nykyisinkin, mutta aamulla pääsee töihin mihin aikaan tahansa (muistettava kuitenkin hälytyskoodi, jos tulee ennen kello 6).

Niin että se siitä ja sen vierestä. Ihmetyttää vain tuo lause "kuten nykyisinkin". Onkohan noilla postin ulkoistetuilla työntekijöillä joku taito muuttua näkymättömiksi kello 16 jälkeen. KYSYN VAAN!!

Eilen illalla, juuri kun olin hankkiutumassa yöpuulle, hokasin että raggarikissan-pentele luimisteli ulkona. Minä siitä sitten pelastuspartiota leikkimään, ja kissa tietenkin lähti hippulat vinkuen pakoon. Se meni yhden omakotitalon pihalle, jonne en kehdannut mennä kekkaloimaan. Seisoin kadulla ja yritin imitoida hiirtä, päästäistä, lintua... Uskotteko, että näky oli taatusti huvittava!

Kohta kuului naapuristamme, jossa asuu raggarikissan kaveri, kauheaa kissanhuutoa. Oma raggarini lähti kuin ohjus tarkastamaan tilanteen. Ainut vaan, että vaikka tämä kissa huusi sen naapurin pihalla, missä asuu tämä kamukissa, ei ollut tämä kamukissa, vaan oman raggarini melkein kaksoisolento. Kohta ilmestyi toinen kissammekin  jostain, ja myös tämä kamu. Siinä minä sitten seisoin parkkipaikallamme neljän kissan kanssa.

Sain omani paimennettua kotiin ja menin sitten nukkumaan. Nyt on pakko sitten kertoa pieni pätkä unestani minkä näin.

Minä ja Kaura hoidettiin Minhin kissoja etäisesti kotiani muistuttavassa paikassa. Mitään muuta kohtaa en muista, kuin sen, että huomasin toisen Minhin kissoista olevan väärä kissa, eli juurikin tämä eilisiltainen huutaja. Olin alakerrassa, kun Minhin isä tuli kissoja hakemaan. Hän huuteli iloisesti yläkerrassa ja jutteli Kauran kanssa. En kehdannut tulla esiin kun meillä oli väärä kissa, minulla oli yöpaita päällä ja tunsin itseni niin lihavaksi, etten halunnut näyttäytyä Minhin isälle. Tuollainen uni tällä kertaa.

Tänään kaasuttelin omalla autolla tänne korvaamoon saakka. Tai siis, auto pitää jättää Kaivohuoneen parkkipaikalle, joka on ihan tossa noin. Kyllä sujui nopeasti matka, parikyt minuuttia. En silti suosi yksityisautoilua, mutta minun pitää raahata täältä kotiin yhtä sun toista, niin siksi tämä järjestely.

Nyt alan purkamaan, raastamaan, tuhoamaan ja järjestelemään. Rapoan, jos kadonneen postilaatikon arvoitus ratkeaa.

Kivaa keskiviikkoa kaikille:)