Mitähän tästäkin päivästä tulee. Olin pakotettu tulemaan taas autolla töihin, ja auton radiosta kajahti ensimmäisenä ilmoille Bogart Co:n piisi All the best girls. No tietenkin vaihdoin salamana kanavaa ja sieltä tuli Ressu Redfordin Kadut kaupungin ovat pitkiä ja suoria! Hemputti, kyllä tätiä koeteltiin. Hyvä etten kaahannut autoa suutuspäissäni jorpakkoon!

Oon päättänyt alkaa kovikseksi. Mulla vaan on jotenkin sellainen perstuntuma, että kovistelu osuu omaan nilkkaan ja kohta mulla on joku .. kivi nilkassa.

Niinkuin olen sataan kertaan kertonut, täällä on menossa muutot, ja sitten alkaa iso remontti. Minua kadehdituttaa kun kaikilla muilla tiimeillä esimies pitää alaistensa puolia, ohjastaa muuttomiehiä, ohjastaa muuttajia, toppuuttelee, kannustaa, neuvoo ja on hengessä mukana.

Minun esimieheni, paitsi että on koko muutto- ja remonttiprosessin pääjehu ja siinä sivussa myös minun esimieheni, työntää päänsä puskaan ja katoaa paikalta tai sitten heiluu kännissä omassa huoneessaan eikä ota kantaa mihinkään!

Nyt tämän seikan ovat hokanneet täällä ihan kaikki, ja jos tämä on tälläinen suojatyöpaikka, ettei pomoni tämän jälkeen saa potkuja vaan senkun jätetään asiat hoitamatta ja otetaan vaikka vähän brenkkua kun niin ahistaa ,niin hittoperhana. Mäkin alan tulemaan kännissä töihin ja sen lisäksi alasti! Mitä väliä kun pomohan meille esimerkkiä näyttää. No ei se kyllä alasti täällä ole, mutta pannaan nyt kerralla paremmaksi.

On nimittäin ihan oikeasti aika raskas taakka tälläisen tavallisen sorvaajan harteilla, kun olen kuin orpo piru täällä. Esimiehen takana on monta päätöstä, sopimusta, käytännön juttua- jotka vaikuttavat minun muuttooni. Onko hän tehnyt mitään asioille? Ei? Minä joudun kohta tuohon kadulle sorvaamaan, kun remonttireiskat tulee ja alkavat remontoimaan tässä huoneessa.

Koska työhuoneeni sijaitsee katutasossa, ainoana työhuoneena respan lisäksi, niin tietenkin kaikenlaiset työmiehet, sähkömiehet, asentajat, muuttomiehet tulevat minulta kysymään neuvoja, koska pomoni ei ole edelleenkään ole paikalla. Tee siinä sitten päätöksiä ja ohjaile reiskoja, kun ei minulla ole valtuuksia! Olen tavallinen sorvaaja!

Siinä kun reiskat sitten hermona seisoo jalkaa puolelta toiselle vaihtaen, niin pakkohan niitä päätöksiä on vain tehdä kun hävettää niin perhanasti kun kukaan ei ohjaa tätä laivaa - ja tälläiset laivat ei tuurilla seilaa.

Tekis mieli huutaaaAAA!

Tähän kaiken päälle vielä vituttaa sekin, että kotona eilen syttyi sota ja kenenkäs muunkaan kuin anoppini vuoksi.

Hän haluaa raahata jonkun lapsistani ensi sunnuntaina jonnekin seurakunnan järjestämille, tänä vuonna pyöreitä (ja isoja) lukuja täyttäville tarkoitettuun tilaisuuteen. Meillä nyt ei kukaan lapsista varsinaisesti ilosta kiljunut tämän kuullessaan. Yksi teini kai näytti sitten liian hapanta naamaa anopin lapsen mielestä, ja siitä syttyi sitten ovenpaiskontaa, teini-itkua ja marttyyria Elma-setää, jonka mielestä kukaan muu meidän perheessä ei tajua mistään mitään kuin hän itse. Menis hemmetti itse äitinsä kanssa kirkkoon. Siis hyvänen aika.

Johan tuli valitusta valituksen perään, mut nyt vaan on tälläinen tilanne. Tämä helpotti hieman.

Kiitos ja anteeksi ja kivaa torstaita kaikille :)