Ei ois pitänyt eilen imitoida vähävammaista, ja äityä niinkin extreme-tekoon kuin perunoiden kuorimiseen! Nyt olen entistä romumpi :(

Kiitos muuten vinkeistä juhlavaatteiden suhteen! Pitkä hame ei oo oikein mun vaate.. näytän sellaisessa ensinnäkin joltain suohirviön, rämehomon ja barbababan sekoitukselta. Ja sit tää takertumis/kompuroitumisvaara. Koska olen keskimmäiseltä nimeltäni kävelevä katastrofi, niin nämä ovat potentiaalisia uhkia!

Oon sitten tietenkin pähkäillyt ainokainen aivosoluni solmussa, että onko sellanen polvipituinen hame sopiva. Mutta sitten hokasin.  Ei kai tässä tarvi mitään hävetä!?

Mutta jotta elämä ei ois turhan helppoa, niin tässäkin on ongelma! Iso! Mun sääret on niin rumat, että melkein tarvisin kyllä sukkahousut niiden peitoksi hameen kans. Koska olen kätevä emäntä, niin toinen sääri onkin jo peitossa, mutta teen toisen säären kanssa?? Jotkut niksi-pirkkaviritelmät ja yhden jalan sukkikset? Mitään naisellisia stay-up hökötyksiä en omista. Polveen saakka ylettyvät polvisukat saavat minut näyttämään varmaankin menetetyn teineyden haikailulta..

Omistan yhdet nk. caprihousut, joita inhoan. Mutta koska hätä ei lue lakia, niin yritin kokeilla jopa niitäkin. Ihan yhtä vaikeaa niitä on tunkea jalkaterästä läpi kuin tavishousujakin! Farkkuni ovat niin räjähtäneitä, etten viitsi alkaa niitä mitenkään ratkomaan. Ei ne oikein lakkiaisjuhla-asusta käy, vaikka jalkaan meniskin.

Entä millaisen kengän laitan toiseen jalkaani!! KÄÄK!!

Onneksi näitä mittavia pähkäilyjä voi tehdä sängynpohjalla kärvistellen. Ikinä en enää kuori perunoita!

Kivaa tiistaita teille :)