Kipsattu jalka ei ehkä ole este siivoamiselle, mutta hidaste se kyllä totisesti on.

Aloin eilen illansuussa innokkaana siis harjoittamaan tätä kodinhoidollista toimenpidettä. Ajattelin, että kyllähän minä nyt ennen yötä yhden huushollin putsaan.

Väärin luulin. Siivosin tänään rippileiriltä kotiutuvan esikoisen (isosena hän) huonetta rapiat viisi tuntia! Ja jos nyt luulette, että hänen huoneensa on kartanon kokoinen, niin erehdytte!

Oiskohan se nyt sellanen kymmenen neliön koppi. Viisi tuntia. Eli kaksi tuntia per neliö. Nopeaa, sano!

Huoneen siivoamiseen sisältyi vaaratilanteita. Ei ole helppoa kontata, kyykistellä, kurotella, ojennella, koukistella, hötkyillä eikä vatkata kun yksi raaja vaan tönöttää samassa asennossa vaikka tekisi mitä. Senpä takia esimerkiksi telkkari kaatui terveen jalkani päälle! Kirjahyllystä romahti hylly ja kamat lensivät jalkojeni päälle! Viddu. Mitään ei kuitenkaan hajonnut, ei edes jalkani.

Nukkumaan käydessäni olin niin ylikierroksilla ja jalkani vatkasivat tahtomattani niin, että oli pakko vetää vähän nappeja naamaan. Nyt on olo kuin jyrän alle jääneellä, mutta osaan silti yhä kävellä!

Juhannussuunnitelmamme ovat eläneet omaa elämäänsä. Kutsuja erinäisiin paikkoihin on tullut, kutsuja erinäisille ihmisille on mennyt. Alan kallistumaan sedän haaveeseen- kotona vaan ihan rauhassa kera ruokapatojen, hyvien kirjojen, ja ehkä jopa tursaiden! Parempi tursas kotona kuin sepalus auki ojan pohjalla!

Vähän pitäisi vielä raivata. Minun kummallinen mieliyhtymäni on, että juhannuksena pitää kodin tuoksua mäntysuovalle. Ihan niinku ois matot muka pesty. Mut silti.

Hyvää juhannusta kaikille niille, jotka nyt katoavat linjoilta jonnekin pöheikköön homoilemaan;)