Huomenta polkkaava humppakansa!

Koska oon tällänen mummojen iltamenoin (rukoilua ja pitsinnypläystä) varustettu inehmo tällä hetkellä, niin polkat ja humpat ne vaan mielessäni pyörii. Tosin tämä blogienkirjoittaminenhan on kansankielellä polkkaamista ja humppakahvat multa löytyy lantiolta, joten eipä tämä terminologia ole edes kaukaa haettua.

Taas on yksi yö lusittu ja ihan hyvin meni. Sittemmin olen koko aamun painanut! Siis tätä painamisen määrää, ihan on jäsenet kipeenä tästä työstämisestä. Hikipanta pitäisi kietoa otsalle ja kävelyn imitointiakin pitää harjoittaa hajareisin. On niin painamisesta paikat hellinä.

Ja nyt senkin perwot! Ei minun elämääni mitään huimia sketsiseikkailuja mahdu- setä on jossain hornanhitsilässä jonkun ison kumisaapaspuhelin (vrt. kenkäpuhelin) firman kesäkinkereillä,eikä ketään salskeita naapurintätejäkään ole käynyt täällä minua liehittelemässä.

Kyse on nyt niinkin huisin jännittävästä toiminnasta kuin jalan lattiaan painamisesta! Voiko jännempää olla?! Saisiko tästä huiman elokuvakässärin? 

Otin istuma-asennon sängynlaidalle, ja painoin kaiken suomalaisen sisun verenperinnössä saamani tarmon voimin jalkani lattiaan. Lisäsin painoa.. ja jännitys kohoaa... rumpujen pärinää... torvisoittokunta paikalle... fonisoolo.. .. nousin seisomaan ja hitto seisoin kuin yksinäinen tinasotamies kahdella jalalla ihan normaalisti! Koko painollani, joka tietenkin on ihan älyttömän vähäinen, mutta kuitenkin.

Siis, hirveen painamisen ja työstämisen tuloksena, mulla seisoi.. eikun siis minä seisoin! Tämä on pieni askel yhtään kenellekkään, mutta suuri askel minulle. Nyt vaan pitäisi vielä ottaa se askel. Mutta kaikki aikanaan.

Olen nyt sitten painanut joka tilanteessa ja välissä. Oon ihan himopainaja.  Tunnelma on sama kuin kastaisi varpaitaan jäiseen veteen. Ensin tuntuu hirveältä, sitten kun siihen tottuu niin ei tunnu miltään. Nyt kun istun tässä, niin painan jalkaa, enkä käsittääkseni ole esimerkiksi tajuttomuuteen vaipunut juuri tällä hetkellä. Hitsi! Lähden huomenna lenkille! Ylihuomenna juoksen puolimaratonin! No joo. Mut hei mulla on oikeesti IHKU fiilinki. Painamistreenejä edelsi kyllä aika mättö nappeja naamariin, mutta näin tän kans täytyy edetä.

Kissa tuli aamulla keittiön ikkunan taakse anomaan sisäänpääsyä. Se oli kurainen ja luihu. Missä lie ollut, naisissa tai hiirissä. Veikkaan jälkimmäistä, koska tollanen leikattu eunukki mitään naisten päälle ymmärrä. Paitsi mun, koska oon niin kova painaja.

Nyt minä menen painamaan kaikkea! Painan nappia, hissiä, tissiä, duunia. Duunia painetaan siten, että laaditaan listat kakaroille, mitä kaikkea niiden pitää tänään tehdä. Hähä.

Kivaa perjantaita ihan kaikille :)