Siis gauheeta, en kerennyt eilen bloggaamaan. Sisustin työhuonettani niin tarmokkaana, ja sit Nälkäpäivä-kiireitä ja sellasta. Kotiin raahauduin kuin raato lahna, mutta pian alkoi iloviisari värähtelemään. Naapurin tursas teki ruokaa meillä! Vieläpä ihan tosi syötävää. Luksusta!

Mutta jotta balanssi säilyisi, niin kyllä mua ärsyttääkin.

Mua ihmetyttää syksyn yltiöpäinen romantisointi. Monet ja taas monet hehkuttavat, että ah, kuulas ilma, villasukat ja kaakaota! Tarmoa, ryhtiä ja kynttilöitä!

Anteeks nyt vaan kovasti, mutta mulla ei esim. villasukkien käyttö tai kaakaonjuonti ole mihinkään vuodenaikaan sidottu! Ja sit, mitä tää yltiöpäinen villasukkahehkutus ylipäätään on. Ainakin täällä Helsingissä ihmiset kulkee varvastossuissa vieläkin.

Mitä ihanaa on pimeissä aamuissa ja illoissa? Joka aamu luulen että hah, olen laittanut vahingossa kellon herättämään yöllä. Mutta pah. Pitäisikö niitä kynttilöitä sitten aamuisin polttaa? Hyvä kun valokatkaisinta jaksaa painaa tai ylipäätään löytää sen siinä pimeydessä, saati sit mitään tulitarpeita...

Entäs tarmo sitten. Ei tule enää aurinkoenergiaa (paitsi ehkä päivisin, jolloin järjestelen klemmareita) ja iltaisin alkaa luomet lupsua samaan tahtiin laskevan auringon kanssa. Tästä on ryhti ja tarmo kuulkaa kaukana. Niin, että syksy on aika paska vuodenaika noin loppujenlopuksi. Ainoo hyvä puoli tässä on, että syksyä seuraa joulu! Ah.

Meillä on täällä mun  sorvitoimipisteessä nälk.päiv. keräyskeskus. Jos haette täältä keräyslippaan, niin tulkaa moikkaamaan! o/