Mussa täytyy olla jokin perustavaa laatua oleva vika.

Nimittäin se, että vaikka yhden suuren suomalaisen viihde-elämän vaikuttajan maksa sanoi vasta nyt poks, niin tiiättekö- eipä paljoa pöyhi. En kiistä enkä väitä, etteikö Juicen musiikki olisi minuunkin vaikuttanut tavallaan, enkä millään tavoin dissaa hänen panostaan viihdeteollisuudelle.

Mutta ihan niinkuin tämä elämäntapa-exodus nyt kenellekään minään järin suurena yllärinä ois tullut, ja nyt kuitenkin kansa velloo jossain kollektiivisessa surussa.

Ja enhän minä sillä- onhan se surullista että ukkeli lähtee toiseen hiippakuntaan tuossa iässä. Mutta koska musiikkinsa elää, se ei hautaan mukana mene, niin en minä ainakaan mitään kovin henkilökohtaiseta menetystä koe tässä nyt tapahtuneen.

Mussa on siis vikaa kaiketikin.

Minä sensijaan olen kiillottanut perintöastioita. Nyt on kiiltävät myrnat ja teemat, tylsät arctiat ja sekalaiset astiastot. Jostain se on se joulun valmistelu vaan aloitettava.

Tämän lisäksi olen raivoissani teineille ja tursaille. Pitäs vissiin muuttaa tohon lähellä sijaitsevaan tornitalon rumiluksen ylimpään kerrokseen, jotta keskellä yötä ikkunaan koputtelevat naapurin tursaat jättäisivät rauhaan.

Toisaalta, sitten ne kuitenkin hankkis nosturin ja hakkaisi ikkunoita silti. Umpikuja.

Mukavaa sunnuntaita kaikille.