En piru vie enää kestä elämää pääni kanssa!

Nyt ei oo kyse mistään kyllästymisangstista tai talvimasiksesta tai mistään sellaisesta, vaan ihan fyysisesti en kestä sitä, että niskani ei enää jaksa pitää päätäni pystyssä :/ Enkä sitä, että kävellessäni kuulen ääniä päässäni, jotka eivät ole mitään sellaisia ääniä, jotka käskisivät minua esimerkiksi suksimaan suolle, vaan niskani naksuu tietystä kohtaa- ihan konkreettisesti, naks naks- joka askeleella.

Olen käyttänyt kaikki tiedossani olevat keinot parantaakseni asiaa. Jumpannut eri ohjeilla. Hierotuttanut itseäni (nyt se ei enää tule kyseeseen, koska kosketusarkuus), ängennyt niskaani milloin kylmiä ja milloin kuumia juttuja, syönyt Sirdaludia, syönyt särkylääkkeitä...

Onkohan seuraava vaihtoehto pään amputaatio? Käkääk- tämän pelossa en ole vielä uskaltaunut pääni kera tohtorin puheille. Mut pakko kai se on. Alkaa ketuttamaan tämä niin! Kaulaliina antaa hetkittäin jonkinlaisen paremman tunteen, mutta kulje nyt sitten kaulaliina kaulassa täällä muutenkin kuumassa sorvaamossa. Juu ei.

Muuten alkaa hieman kyllästys laantumaan. Onhan sekin jo jotain! Kivaa keskiviikkoa täältä nyt kuitenkin pää jäykkänä toivotan! :)