Moi.

Nyt on kaikki fyysiset vammat nukuttu pois (uskon, että eilinen kokovartaloromuisuuteni oli silkkaa väsymystä) ja Veijotkin ovat taas suotuisia.

Niinpä ajattelin kehittää itselleni kriisin.

Olen tällänen keski-ikää lähentyvä (siis ehkä, en tiiä koska keski-ikä alkaa) tädinlotjake, ja minulla on täysin linjaton blogi! Kriisi! Tälläinen blogi nähkääs syntyy, kun ei ole oikein hyvä missään- mutta vastapainokkaasti ei välttämättä kauhean huonokaan missään. Paitsi käsitöissä, politiikassa, urheilussa ja matikassa.

Lapset ovat siinä iässä, etten enää imetä niitä, enkä tiiä minkälaista kakkaa niistä tulee. Ei niistä oikein muutakaan päivittäistä kerrottavaa ole. Mikä on varmaan ihan hyväkin, koska se kerrottava ois kuitenkin jotain negatiivistä melkein aina. (pessimistikin vielä!) Lapsiteema ei siis oikein kanna täällä.

Teiniblogi.. äh. Se pitäisi kirjottaa pissiskielellä niinku. Ei siis teiniteemaa.

Elma-sedästä ei myöskään kerrottavaa riitä. Tai no riittäisi toki, mut en mä sen asioita täällä viitsi retostaa, ku ei tää oo sen blogi. Ei siis setäteemaa.

Naapuritkin on jo käsitelty. Eläimet on käsitelty. Joulusta en saa puhua. Sairaudet on tylsiä, eikä niitä nyt just juuri olekaan (paitsi kokoajan päällä oleva cts), telkkariohjelmat on käsitelty, tissit on käsitelty, peppuseksi on käsitelty, mapit ja klemmarit on käsitelty, paskat kirjat on käsitelty, miesmakuni on käsitelty, tursaat on käsitelty, anoppi on käsitelty.

Mitä tässä voi enää kertoa, kun kaikki on jo kerrottu! Vai jatkanko vaan tällä päivittäislöpinälinjalla, missä asiat pyörii milloin missäkin vaivassa tai vaivattomuudessa?

Kriisipalaverin voi pitää joko kanssani tai ilman kanssaani vaikka kommenttilootassa. Vaikka tämän blogin, tai sit jossain muualla. Olen niin linjaton, että kaikki käy.