Olen viettänyt aivan hirvittävän yön. Nyt olen kyllä sorvaamossa, mutta kerronpa teille nyt että miksi vietin hirvittävän yön.

Setä Elma lähti lauantaina iltapäivällä Jyväskylään, joku keikkahomma mikä lie. Sanoi, että tulee sieltä su-aamuna, aamupäivänä, päivänä, iltapäivänä tai illansuussa, vähän omasta jaksamisesta riippuen, eli jos ajelee samoilla silmillä Helsinkiin, niin tulee aamulla ja jos ei niin myöhemmin..

Minulla oli tosi sellainen glup-olo, kun keli oli mitä ohi. Jyväskylään mennään vielä sen kauhean Konginkankaankin ohi, ja minun mielikuvitukseni ei ole läheskään niin positiivinen kuin minä itse olen. Kaikenlaisia kauhukuvia kulki aina välillä rainanomaisesti näkimissäni, ja tunnustampa nyt senkin, että kävin aina välillä vilkuamassa nettisivustoilta, että onko mitään pahoja onnettomuuksia tapahtunut..

Setä soittikin kympiltä su-aamuna, että on Helsingissä. Wiuh, helpotuksen huokaus. Sanoi siinä sitten että keikkakamojen purkamisessa nyt kyllä menee, että voi mennä iltaankin ja kylläpäs tässä nyt meneekin. Tuo nyt ei oo mulle mikään uutuus-uutinen, että hommat venyy ja paukkuu, joten ei siinä mitään.

Soiteltiin joskus iltapäivälläkin. Kello tuli sitten Twin Peaks, eli puoli 11 illalla, ja jokainen lapsi vuorotellen kyselemään että "koska isi tulee, millon iskä tulee, tuleeks faija ollenkaan, onko isä tulossa, missä Elma-setä on...??" Minähän sitten soittamaan sedälle, jotta osaisin vastata lapsille.

Ei vastausta. Noo, kyllä se soittaa iha just takaisin aattelin. Tietenkin raahasi just jotain "pääteräkkiä tai trussikeissiä" (älkää kysykö mitä ne on, oon vaan kuullut kun se puhuu tollasista joidenkin roudaritursaiden kanssa).

Ei soittanut, sen sijaan mä soitin. Soitin kerran Twin Peaksin aikana, ja sen jälkeen ainakin sataneljäkymmentä kertaa. Puhelin kyllä soi, mutta ei vastannut...

Menin nukkumaan.. tai suatana, imitoimaan nukkumista- en halunnut näyttää lapsille kuinka hermona olin...

Makasin sängyssä ja laukkasin hätäkakalla ja -pissalla alvariinsa, muut välit ruokin "kivoja" kauhukuvia siitä, että se on saletisti jäänyt yksin jotain nysväämään ja jäänyt jonkun pa-laitteiston alle, pudonnut jostain, kaatunut ja lyönyt päänsä...

Aamulla kun kello soi, oli helppoo herätä, kun ei ollut nukkunutkaan. Tosin pakotin itseni ajattelemaan että "tälle on joku luonnollinen selitys", mutta sen jälkeen kun mahdollisesta akuutista baarireissustakin ois ollut jo aika tulla kotiin, niin siihen meni sekin teoria. Siinä vaiheessa kun olin varma että setä on baarissa, niin taisin nukkua jonkun minuutin.

Tein aamutoimet kuin robotti. Naurakaa nyt vaan, mutta ajattelin hautajaisia! Ajattelin myös, että pitääkö mun mennä tunnistamaan ruumis..

Lähdin töihin, tietenkin koitin joka välissä soittaa sedälle, ja ajattelin että no ysiltä sinne sorvaamoon kai ihmiset menee, kai se setä sitten löytyy sieltä jostain...

Olin tosi aikaisin täällä omassa sorvaamossani. Konemaisesti riisuin vaatteet ja hätäpissahätäily senkun jatkui. Suuta kuivasi, päätä särki..

Kello 8.10 (tarkastin luurista) soitin taas. Setä vastasi ihan muina setinä!

En osannut olla vihainen, olin niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin helpottunut. Setä pyyteli kovasti anteeksi, että oli nukahtanut kaverinsa sohvalle, ja valvotun yön ja pitkän työpäivän jälkeisillä parilla kalialla oli taatusti osuutta asiaan, ettei se kuullut puhelinta.

Juteltiin aikamme, kerroin että enpä oo paljoo nukkunut kun synkät ajatukset pitivät valveilla..

Kun lopetin puhelun, niin ekaa kertaa pääsi itku. Helpotuksesta.

No tulipas nyt perinpohjainen selvitys, sori. Mulla vaan oli niin karseeta, että pakko purskahtaa koko tahma ulos, tai muuten.

Alan nyt helpottuneena sorvaamaan.

Kivaa maanantaita kaikille :)