Kiitos hyvin paljon kaikille inhosanojaan esiintuoneille! Olen reilukerhon jäsen, ja varoitan jo nyt. Teen tässä joku päivä kun ehdin, postauksen jonka runkona ja ytimenä ovat kaikki mainitsemanne inhosanat ja -sanonnat. Toki sidossanoina on sitten ihan normaalejakin sanoja.

Mutta kuulkaa, enpä ois tätäkään uskonut. Opin yhden elämänviisauden hömppäromaanista!

Kyseessä oli Henning Mankellin kirja Kennedyn aivot. Tämä ei ole Wallander-kertomus, vaan ihan jotain muuta. Kirjan päähenkilönainen aina suri sitä, että hänen pojalleen tapahtuu jotain, ja kaikesta suremisesta huolimatta pojalle sitten tapahtuikin jotain.

Päänainen tuumasi, että hän kutsui sutta, ja susi tuli! Minusta tuossa on jonkinverran viisauden ydintä tuossa. Minäkin kun muuten oon tällänen naurava haihattelija, mutta suren usein mitä kaikkea lapsilleni ehkä kenties saattaa tapahtua. Sudenkutsuntaa siis ! Ikinä en enää etukäteen sure päätäni pinkeäksi! Tai ainakaan kovin pinkeäksi...

Eilenkin kun tyttäreni oli koirineen siellä astutushommissa (joka siis meni pieleen), niin voivottelin ja surin koko illan, että onkohan se koiran kasvattajanainen varmasti hyvä kuski! Mitä jos se nukahtaa, kun oli just tullut Japanista? Mitä jos, entä jos, kauheeta jos. Tässä elämässä pitkälle millään hiton jossittelulla pääse, pentele!

Koska olen huomenna ja perjantaina sorvikurssilla (creative suite joku) niin nythän minulla on siis kiire, joten ei muuta tänään.

Hyvää keskiviikkoa kaikille:)