No hej vaan taas kaikille.

Koska olen opintoja vaille valmis lääkäri, niin olen nyt tosissani tehnyt itselleni diagnoosin. Ja se on työperäinen vitutus. Eilen jo tuntui vähän paremmalta, mutta tänään taas huomasin olevani lähetti, jätehuollon yhdyshenkilö ja ties vaikka mitä, niin alkopa taas käyrä nousemaan.

Ei sillä että mä nirsoilisin asioiden kanssa, mutta kun oon jotenkin aatellut että mun pääduuni on mun pääduuni, niin jos se kärsii kaikenmaailman erinäisten asioiden takia, niin kyllä se naista syö. Nyt pitää vaan opetella oikein tarmokkaasti sanomaan että EI!

Tuleva pakkojuhlakoitos, eli wappu, ei tänäkään vuonna kiinnosta yhtään sen enempää kuin koskaan aiemminkaan. Tuntuu jotenkin äärettömän keinotekoiselta, että kun ensin on viikonloppu vietetty, sitten maanantaina sorvattu (ja jos se Ei ei ole vielä sanavarastooni tarttunut niin tehdään miljoonaa muutakin juttua toki) - niin sitten maanantai-iltana pitäisi painaa jotain bilenamiskaa ja pitää niin julmetun hauskaa, niin hoh hoijaaaaaaaaaa.

Tulipa tässä mieleeni, että muutamissa blogeissa on puhuttu vakavaa asiaa väkivallasta. Esim. Tiinalla on hyvä kirjoitus asiasta.

Olen harjoittanut kerran itse perheväkivaltaa. Kerron siitä teille. Tämä on minulle niin traumaattinen kokemus, että en ihmettelisi jos olen kertonut sen jo aiemminkin...

Noh, olin pesemässä vessaa. Vessaharjalla ja Kloritella. Elma-sedällä oli joku maailman pahin MPMS (miesten pms) menossa ja  se nalkutti enemmän kuin kukaan tuntemani nainen ihan kaikesta. Jynssäsin pjönttöä raivon vallassa ja hampaita irvistellen.

Viimein mittani täyttyi, enkä osannut tehdä mitään muuta kuin heittää E-S:ää sillä vessaharjalla. Eihän se kohteeseensa osunut, mutta matkan varrella lojui joku minulle kuuluva vaate, ja siinä on edelleenkin hieno batiikkivärjäys- jonka salaisuuden vain minä ja vessaharja ja klorite ja nyt siis tietenkin te tiedätte.

Vakavampaa perheväkivaltaa harjoitettiin tuttavaperheessäni vaikka kuinka ja kauan. Naisella oli aina joku paikka paketissa tai nenä poskella ja kaikki meni urheiluharrastuksen piikkiin. Ja me kaikki uskottiin selitykset.

Sitten se nainen tajusi ettei se ole sen vika että sillä on kusipäinen mies ja se tuli väkivaltakaapista ulos ja kertoi että väkivaltaa on jatkunut vaikka kuinka kauan ja kaikki ne "urheiluvammat" oli sen miehen aikaansaannosta.

Kun sain tästä kuulla, nolasin sen miehen baarissa. Huusin sille primitiivireaktion vallassa, ja tein selväksi myöskin sen, että koko paikallisbaari (eli paljon tuttuja ja puolituttuja ihmisiä), kuulivat mikä se mies on miehiään. Hähä. Pätkääkään ei kaduta. Laitettiin sitten koko perheen voimin välit poikki siihen luuserimieheen. Vihaan sitä. Edelleenkin. Ainoa ihminen jota voin sanoa sydämeni pohjasta vihaavani.

Suatana.

Mutta hyvää perjantaita kuitenkin kaikkialle :D