Moi taas!

Uusi viikko, uusi tarmo.

Olin viimeviikolla, ehkäpä kenties sen flunssan jäljiltä, ihme tahmassa. En jaksanut kirjottaa tänne, en kommentteihin, en kommentoida. Töissä en jaksanut tehdä mitään...

Nyt on sellanen fiilis, niinkuin suoniini ois ruiskutettu duracell-pupuja.. voi olla että tästä ei hyvää seuraa. Tai sit seuraa, mistäpä senkin tietää.

Karvaisempi puoliskoni saapui Lissabonista perjantaina. Lauantaina kun menin nukkumaan, mies vieressä ja toisessa kerroksessa kaikki lapset ja miniät ja vävyt ja kaikki elukat olivat kotona (tahtoo sanoa ettei yksikään kissa ollut karussa jne.), sain aivan tajuttomia onnellisuudentunnekohtauksia. Sitten sain lisempää onnellisuuskohtauksia, kun tajusin että on vissiin aika onnellista saada onnellisuuskohtaus tuollaisesta, yhtään enempää ei tarvi.

Olen unohtanut toitottaa täällä, että Olavi täytti vuoden tämän kuun alkupuolella!

Mutta koska intoni työnteon imitoimiseen on palannut, niin lähden tarmolla järkkäämään klemmareita nyt!

Hyvää viikkoa kaikille.